Baseballia ja S'moreja

Viimeisiin viikkoihin on mahtunut useita

Target Field

onnistuneita amerikkalaiskokemuksia, uusia tuttavuuksia sekä ajoittaista koulustressiä. Vaikka pienen hetken ajan olisin ollut jo kolme viikkoa sitten valmis lähtemään Antin mukana Suomeen, selvisin arkeen paluusta kovasta ikävästä huolimatta lopulta kunnialla. Nyt on työmäärän suhteen koittanut kiireisin aika keväästä, ja seuraavien kolmen viikon aikana tiedossa on sekä useita isompia ja pienempiä palautuksia että neljä tenttiä.


Isoin projektini on arkeologian kurssia varten työn alla oleva tutkimusrahoitushakemus, jota varten olen viettänyt ja tulen vielä viettämään useita tunteja Grönlantiin 900- ja 1000-lukujen taitteessa asettuneiden Viikinkien seurassa. Vaikka tunnen usein muiden kurssilla olevien opiskelijoiden olevan minuun verrattuna etulyöntiasemassa kaikkine kenttätyökokemuksineen, olen ainakin onnistunut näyttämään mukavalle professorille todella yrittäväni oman projektini kanssa jututtamalla häntä luentojen jälkeen ja vaihtamalla hänen kanssaan sähköpostia aiheeseen liittyen.

Herkkulounas torstaina!

Kiireistäni huolimatta olen kuitenkin ehtinyt sekä skypettelemään Antin kanssa puolisentoista tuntia päivässä (prioriteetit!) että käymään reippaasti YMCA:lla kolmesti viikossa - Downtownissa stepissä ja lähempänä Midwaylla pumpissa - tällä hetkellä tavoitteena on ottaa kaikki irti viimeisistä päivistä, sillä kolmen kuukauden mittainen jäsenyyteni loppuu ensi tiistaina. Yhteydenpito koko kevään ajalta muihin onkin sitten ollut välillä työn ja vaivan takana niin aikaeron, koulutehtävien kuin kaiken muunkin puuhan vuoksi - kokonaiset kaksi kertaa skypeikkunan toisella puolella on ollut pari eri ystävääni ja kolme kertaa kotijoukot Vaasasta. Antin kanssa olosuhteiden pakosta skypettömiä päiviä on taas ollut koko kolmen kuukauden aikana kaksi. :D

Ensimmäisiä päiviä lomalta paluun jälkeen piristi tietenkin tuore kihlaus itsessään ja siitä jatkuvasti muistutteleva sormus sormessa, mutta myös kavereiden osoittama innostus uutisiani kohtaan. Oli jotenkin vaikeaa sulattaa se, miten iloisia ihmiset tuntuivat olevan puolestani - sekä yliopistolla että YMCA:lla sain lomani päätöksestä kertomalla aikaan useita aidosti ilahtuneita ja innostuneita reaktioita, monia halauksia ja tietenkin "Show me your ring!!!" -vaatimuksia. :D Pumpissakin ohjaajan vaimo Chris näytti aivan hehkuvan tyytyväisyyttään koko tunnin ajan uutiset kuultuaan, eikä onnitteluista meinannut tulla loppua.

Emilyn salmiakkikoulutus ei ole valitettavasti ottanut harppauksia (eikä kyllä minkään muunlaistakaan liikehdintää) eteenpäin. Pyysin Anttia tuomaan muiden tavaroideni lisäksi mukanaan Suomesta mynthoneita (koska täällä ei näytetä mitään vastaavaa tunnettavan), suklaata ja karkkia. Eilen sitten tipautin Emilyn työpöydälle yhden sellaisen pienen, sokerisen ja pehmeän salmiakkineliön (oman mielestäni melko lempeän makuisen), joka on varustettu X-kirjaimella ja joita Jumbo Remix -sekoituksesta löytyy. Ensi reaktio: "No! No! I don't want it!" Aikani suostuteltuani ja luvattuani, että makuelämys olisi varmasti aiempia mieluisampi, palasin omalle työpisteelleni ja Emily alkoi hitaasti pureskella karkkia. Seuraavien minuuttien ajan kuulin takaani raskasta hengitystä ja vaivalloista mutustelua höystettynä yskimisellä ja inhotuksen sekaisella "Why would you do this to me?!" -puuskahduksella. Sitten juotiin paljon vettä ja puistateltiin. Ehkä täytyy vain luovuttaa ja myöntää, ettei kaikista ole salmiakin ystäviksi :D

Täällä ilmasto on näyttänyt parhaat puolensa viimeisten viikkojen aikana. Yhtenä päivänä on kunnon hellekeli: lämpötila kipuaa mittarissa yli +23-asteeseen, aurinko paistaa siniseltä taivaalta, topissa ja shortseissakin tulee ulkoillessa kuuma eikä myöhään illastakaan tule mieleenkään vetää hupparia ylle. Sitten seuraavana päivänä säätiedoituksessa povataankin jotakin nimeltä "wintery mix" ja saadaankin tiheä lumipyry, kenties hiukan räntää ja kova raekuuro. Mitä? Nyt väliin on mahtunut pari hyvin koleaa ja lähes myrskyisen tuulista päivää, tänään taas paistaa aurinko.

"Wintery mix"

...ja hetkessä näyttikin taas tältä :D

Viime viikon keskiviikkona suuntasimme Emilyn ja Janen kanssa Minneapolisin valtavalle Target Field -stadionille seuraamaan ammattilaisbaseballia ja pääsimme todistamaan, kuinka kotijoukkueemme Minnesota Twins peittosi kauden aiemmissa peleissään voitokkaan Kansas City Royalsin. Baseballin ihmeelliseen (ja edelleen melko sekavalta tuntuvaan) maailmaan olin päässyt kurkistamaan jo muutamaa päivää aiemmin yliopistomme joukkueen pelissä uudella, vastavalmistuneella kentällä Saint Paulin sydämessä. Esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna yllätyin pelin äärimmäisestä hidastempoisuudesta sekä siitä, että suurimman osan ajasta kentällä ei näytä tapahtuvan oikein mitään: onneksi Target Fieldillä katsojien viihtymisestä pitivät huolen lukuisilla jättimäisiltä screeneiltä esitetyt pelaajafaktat sekä erilaiset pelit ja visailut. Ruoka-, juoma- ja oheistuotetarjonta stadionia kiertävillä käytävillä oli suuri, ja edessämme olevaa penkkiriviä kansoittava perhe onnistui käyttämään pelin ensimmäisen puoliskon aikana varmasti yli 100 dollaria kaikenlaisiin eväisiin: kahden vanhemman, kahden teinipojan ja pikkutytön muodostaman joukkion hyppysissä näkyi vuoroin hampurilaisia, hot dogeja, hattaraa, suolakeksejä, karkkia, cheese curdseja, limsaa, olutta ja ties mitä, ja hinnat olivat tietenkin alueella pilvissä.

Tankkaus ennen lähtöä yliopistojoukkueen peliin

CHS Field - Hamline Pipers vs Concordia Cobbers

Ryhmäpotretti Hamlinen pillipiiparimaskotin kanssa

Oheistuotteita: baseballmailan muotoinen kuulakärkikynä :D

Takaisin yliopistomme pienemmän mittakaavan peliin (josta ylläoleva kuvasato olikin): kun Emily ja Jane lähtivät kesken pelin laittamaan lisää parkkirahaa mittariin, jäin yksikseni pitämään silmällä pelin tapahtumia. Kun ystäväni sitten saapuivat takaisin, sain heti niskaani tivaamista jostakin "pelin käänteestä". Avuliaasti päivitin tilanteen kertomalla, ettei mitään ihmeempiä ollut tapahtunut viimeisten 10 minuutin aikana. Vasta kun Emily pöyristyneenä viittilöi pistetaulua kohti selvisi minullekin, että heidän poissaollessaan vastustajajoukkue oli hypännyt johtoon ja oli nyt juoksun verran edellä. Ja minähän pelistä mitään ymmärtämättömänä en ollut huomannut mitään :D Joitakin muita älykkäitä (aivan tosissaan esitettyjä) kysymyksiäni olivat: "Miksi osa kentästä on ruohoa ja osa hiekkaa?" ja "Miksi hiekka on oranssia?"

Yksi Target Fieldin sisäänkäynneistä

Target Field - Minnesota Twins vs Kansas City Royals

Etenkin Twinsien peli oli kuitenkin unohtumaton kokemus, ja näytimme vielä todellisilta kannattajilta Twins-paitoinemme, jotka Jane oli tuonut mukanaan. Jane näytti olevan paremminkin perillä joukkueen kokoonpanosta ja pelaajien taustoista, ja vaikka vakuuttikin olevansa kiinnostunut itse pelistä ja hyvässä kunnossa olevien miespelaajien tuovan vain pikkuruisen lisämausteen pelin seuraamiseen, oli hänellä heti vastaus valmiina kun tämänhetkinen lempipelaaja tuli kysymykseen. :D

Kouluunpaluuviikolla onnistuin saattamaan itseni hupaisaan tilanteeseen, josta kuitenkin selvisin nopeiden reflekseideni ansiosta sen pahemmin itseäni nolaamatta. Keräillessäni lautaselleni lounasta törmäsin saksalaiseen Dinahiin, joka ilmoitti istuvansa muine ystävineen suurien ikkunoiden läheisyydessä ja pyysi minua ja Emilyä liittymään heidän seuraansa. Lähdin kävelemään annokseni kanssa ikkunoita kohti ja löysinkin pöydän, jonka ympärillä oleville tuoleille oli heitetty kaksi paria tutunnäköisiä reppuja ja takkeja. Tein itselleni tilaa pöytään ja istahdin syömään. Reilut viisi minuuttia popsittuani kuulin takaani hekotusta sekä matalan, vaimealla äänellä lausutun kysymyksen: "Do you know her?" Samassa vieressäni seisoi kaksi täysin tuntematonta nuorta miestä, jotka katselivat minua ilmeisen huvittuneina. Kävi ilmi, että olin onnistunut vahingossa linnoittautumaan poikien pikkuruiseen, kahden hengen pöytään Dinahin ja hänen seurueensa pöydän sijaan, joka sijaitsi aivan toiseen suuntaan (omaksi puolustuksekseni on sanottava, että "ikkunoiden läheisyydessä" ei kyllä kuvannut heidän sijaintiaan :D). Nopeasti tajusin tilanteen laidan ja naurun täyteisen sananvaihdon päätteeksi kerroin heidän saavan kiittää minua kamojensa vahtimisesta. Samassa Emily saapui ruokansa kanssa paikalle ja sijoituimme viereiseen pöytään istumaan poikien vastusteluista huolimatta. :D

Viime viikolla pääsin vihdoin maistamaan erästä jo pitkään listallani ollutta amerikkalaisherkkua: s'moreja! Kävelimme perjantai-iltana Emilyn kanssa lyhyen matkan tapahtumapaikalle läheiseen suureen puistoon, jonne päästyämme hämärä alkoi jo laskeutua puiden lomaan eikä yhtäkkiä nuotiota, saatikka sitten yhtäkään tuttua ihmistä näkynytkään missään. Kierreltyämme ristiin rastiin valtavaa aluetta, löydettyämme tulelle varatun paikan ja kysyttyämme sen ympärillä hengaavilta nuorilta, olivatko he kenties yliopistomme väkeä (eivät) aloimme olla jo huolissamme ja minä hyvin pettynyt: ei s'moreja! Ohittaessamme leikkipuistoaluetta eräs keinuvista hahmoista huikkasi kuitenkin ilmoille nimeni ja hahmon paljastuttua Luciksi alkoivatkin asiat rullaamaan: Luci tarttui puhelimeensa ja eräs porukasta lähti koluamaan puiston toista laitaa, ja pian olimmekin tapahtumapaikalla todistamassa, miten puhiseva joukko laittoi kokoon jonkinmoista suuren, laakean kertakäyttögrillin näköistä pataa. Kyseinen vekotin oli jouduttu tuomaan paikalle hätäratkaisuna, kun varsinaista nuotiopaikkaa kansoittava lukiolaisjoukkio oli huomattu. Kaikki olivat erittäin innoissaan puolestani, joskin kauhistuneita siitä, etten koskaan aiemmin elämässäni ollut edes nähnyt s'moreja leffoja lukuunottamatta.

Suurta hupia toi iltaan eräs joukossamme oleva poika, joka koki olevansa varsinainen eräilyn ja tulenteon mestari vahvan ja pitkän partiolaisuransa ansiosta ja vaikkei kukaan hänen taitoaan ja kokemustaan kyseenalaistanut kertaakaan, saimme vaahtokarkkien paistamisen lomassa yhä kiihtyvämpään tahtiin ja sävyyn kuulla hänen urotöistään ja meriiteistään. Täysin vakavana kyseinen nuori mies ohjeisti muita jokaikisessä asiassa, mainitsi ainakin viisi kertaa, kuinka hän joka kesä viettää 11 viikkoa putkeen vahtien joka yö tulta ja tarjosi tapahtuman järjestäjälle listaa asioista, jotka seuraavan kerran tulisi tehdä paremmin. Kyseessä olisi ollut yksi rasittavimmista (anteeksi vain) koskaan kohtaamistani uusista tuttavuuksista, ellei tyyppi olisi ollut niin hupaisa, täysin tosissaan kun hän kerta toisensa jälkeen nosti itseään jalustalle ja kun jossain vaiheessa muut hetkeksi keskittyivät johonkin muuhun, kaikui vierestäni "Joo tehkää te vain väärin kaikki ja älkää kuunnelko eksperttiä, on se kyllä kun nykyään ihmiset eivät enää halua oppia kokeneemmiltaan plaaplaaplaa" -monologi :D S'moret olivat erittäin herkullisia, ja sisuksiini katosikin niitä peräti neljä kappaletta (nälkäisenä olin etukäteen uhonnut syöväni viisitoista), kukin graham cracker -pari kahdella vaahtokarkilla ja suklaalevyn palasella höystettynä! Minulle kyllä selvisi vasta siinä kohtaa, ettei tulen ylle laiteta koko s'morea vaan tikkuun tökätään pelkät vaahtokarkit, joista osa liekehti upeina tulisoihtuina tikun nokassa aina, kun joku onnistui osumaan liian lähelle liekkejä. :D

Toista, ei niinkään amerikkalaista vaan paikallinen herkkua nimeltään "cheese curds" pääsin maistamaan viime sunnuntaina, palattuani katsomasta Disneyn uuden Tuhkimo-leffan läheisessä Rosedale Mallin elokuvateatterissa. Cheese curdsit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan uppopaistettua juustoa (mikä terveellinen ja ravinteikas välipala!), mutta makuelämys oli kyllä oikein makoisa ja herkullinen. :D Olen viimeviikkojen aikana onnistunut menestyksekkäästi kuluttamaan meal planiini kuuluvat declining balance -dollarit siihen pisteeseen, ettei enää tarvitse kantaa juurikaan huolta siitä, että kevään lopussa jäljellä olisi kamala määrä rahaa, joka pitäisi yhtäkkiä kerralla käyttää C-Storen, Starbucksin, Subwayn tai Piper Grillin tarjontaan. Silläkin uhalla, että matkalaukkuni on sitten täältä lähtiessäni haljeta liitoksistaan, olen ostanut baseball-lakin, kahdet college-housut, kaksi t-paitaa (jotka Antti kuljetti jo kotiin), yhden pitkähihaisen sekä yhden jumppakassin, kaikki yliopiston väreillä ja logolla varustettuna. Viime viikonloppuna tein vihdoin pitkään aikomani paluun aivan lähistöllä sijaitsevaan Como Park Zoo & Conservatoryyn, jonne on aina ilmainen sisäänpääsy ja jossa nautin parin tunnin verran sademetsätunnelmasta ja eläinten bongailusta. Reissun kohokohta oli kohtaaminen yllättävän energisen näköisen ja supersuloisen laiskiaisen kanssa, josta huomasin myöhemmin kuvia selatessani näpsäisseeni vaivaiset 52 otosta! :D

Cheese curds!

Reissu nro 2 Como Park Zoo & Conservatoryyn! Tällä kertaa paikka olikin ajankohdasta johtuen (lauantai-iltapäivä) tupaten täynnä porukkaa lastenrattaineen :D Kuvassa Sunken Garden ja meneillään violettisävyinen Spring Flower Show

Marjorie McNeely Conservatory

LAISKIAINEN! :D

Satuin paikalle juuri ruoka-aikaan: syöttäjällä oli kunnon urakka, kun laiskiainen mässytteli tyytyväisenä kasviksiaan suu auki ja joka toinen sekunti kuolainen porkkanan palanen putosi ulos ja se piti työntää takaisin laiskiaisen suuhun :D

Pingviiniyhdyskunta

Viime joulukuussa syntynyt kirahvin poikanen

Kävelymatka Como Parkiin

Matkalla Como Parkiin kävelin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan reittiä, jota pitkin talsin ensimmäisinä tänne saapumiseni jälkeisinä päivinä tammikuun lopussa. Tuttua siltaa ratakiskojen yli!

Hotelli, jossa majoituin ensimmäiset kolme yötäni Jenkkien maaperällä

Eilen suihkuun valmistautuessani valitin Emilylle, miten kauan siitä on kun viime kerran suihkuun lähtöni on viivästynyt kiintoisan keskustelun takia. Kevään alkuvaiheessa kävi nimittäin lähes jokaikinen ilta siten, että juuri sillä hetkellä kun olin saanut vaatteet riisuttua ja pyyhkeen ympärilleni, Emily sattui osoittamaan jotakin tietokoneen ruudultaan tai tuomaan esiin jonkin mieleen sattuneen hauskan tarinan tai päivän tapahtuman. Tulos: päädyin huomaamattani seisoskelemaan pyyhkeessäni pisimmillään puolikin tuntia, jolloin vihdoin jompi kumpi tajusi tilanteen hupaisuuden ja minä pääsin vihdoin lähtemään kamoineni suihkua kohti. No, Emily sitten vastasi eiliseen valitukseeni tottakai alkamalla penkoa kuva-arkistojensa kätköjä juuri sillä sekunnilla, kun suunnistin pyyhkeineni, saippuoineni ja yöasuineni suihkua kohti. Tulos: lähdin huoneesta 20 minuuttia aiottua myöhemmin. :D

Emily päätti jossain vaiheessa kevättä ottaa jokaista minusta ottamaansa kuvaa kohtaan yhden selfien... :D

...ja siksi puhelimeni muistista löytyy lukuisia vastaavia loisto-otoksia :D

RUOKAAAAA

Eräs villi perjantai-ilta...

Tällaisessa kiintoisassa tapahtumassa kävin osallistumassa alkuviikosta :D

Viikonlopulle olisi tiedossa kouluhommia vaikka millä mitalla, mutta sunnuntaina on luvassa yliopiston järjestämä reissu Water Park of Americaan, Mall of American vieressä sijaitsevaan vesipuistoon. Kuvien perusteella kyseessä on aivan korkeintaan Nokian Edenin kokoinen ja pääasiassa lapsiperheille suunnattu paikka, eli ei todellakaan sitä mitä amerikkalaiselta "sisävesipuistolta" ehkä odottaisi (siihen verrattuna, että kaikki täällä tuntuu olevan niin massiivista), mutta syy onkin sekä termien erossa (meillähän tuommoisia kutsutaan kylpylöiksi, kun taas suora käännös eli "spa" viittaisi tietenkin englanninkielessä kaikenmoisiin hierontoihin ja rentouttaviin hoitoihin) että siinä, että varsinkin etelämpänä sijaitsevissa osavaltioissa lämpötilat mahdollistavat kenties Suomen sääoloja paremmin ulkovesipuistot, joten ylipäätään se, että sisätiloista löytyy jokunen vesiliukumäki kera altaiden, on jotakin upeaa ja jännittävää. :D Päätin kuitenkin liittyä joukkoon, sillä lippu maksoi kyyteineen vaivaiset viisi dollaria ja kuten moni saattaa tietää, rakastan polskimista ja kaikenlaisia vesiaktiviteetteja!

Eilen tuli muuten Jenkkeihin saapumisestani kuluneeksi tasan kolme kuukautta, huh! Vaikka kaipuu kotiin rakkaan kihlattuni huomaan on jatkuvasti ollut läsnä, on aika lentänyt toisaalta ohi kamalaa vauhtia. Jäljellä onkin enää kolme täyttä viikkoa, joiden jälkeen suoritan alkuviikosta viimeiset pari tenttiä, sujautan kaikki tavarani ongelmitta matkalaukkuuni (toiveajattelua!), lahjoitan täkkini, tyynyni, henkarikokoelmani, lukulamppuni sekä jatkojohtoni niitä eniten tarvitsevalle (Luci on jo lupautunut ottamaan ainakin osan tavaroista), siistin huoneen omalta osaltani ja hyvästelen ystäväni ja huonetoverini. Sitten koittaakin kevään viimeinen etappi:
 
NEW YORK!!!
 
Viiden päivän mittaisen reissun jälkeen palaan vielä yhdeksi yöksi Minnesotaan ja 26.5. kutsuukin sitten Suomen maaperä. :) Mutta sitä ennen luvassa vielä toivottavasti mahtavia seikkailuja Minneapolisin ja Saint Paulin maastoissa!