The Perfect Spring Break

Part 1 - Downtown Los Angeles

Uskomattoman upea ja unohtumaton viikko Kalifornian auringon alla kullan kainalossa on ohi ja hiukan haikein mielin on palattu Minnesotan vilpoisampiin säihin vaihtarikevään loppupuoliskoa jatkamaan. Facebookin kautta moni varmasti kuulikin jo suurimmat uutiset: reissu paljastuikin kosintamatkaksi ja vasenta nimetöntä pääsi koristamaan aivan erityinen koru, nimittäin kihlasormus!

Kun viime viikon perjantaina löysin arkeologian tenttini ja oman kolmituntisen lentoni jälkeen LAX:in ihmisvilinästä Suomesta asti vuorokauden verran lentäneen poikaystäväni, oli fiilis molemmin puolin riemastunut ja myös monessa suhteessa hyvin epätodellinen. Etukäteen varaamani ja maksamani SuperShuttle-kyyti toimi sutjakasti ja kiidätti meidät Los Angelesin keskustaan ensimmäiseen majapaikkaamme, Stay on Main Hotel and Hosteliin, tietenkin noin sadan pusun ja ”En voi uskoa että olet oikeasti siinä!!” –hihkaisun jälkeen. Hostellin sijainti paljastui erittäin hyväksi ja aula oli kuin hienommankin luksushotellin, jollainen rakennus ilmeisesti joskus varhaisempina päivinään oli ollut. Seitsemännessä kerroksessa sijaitseva huoneemme olikin sitten omalla pikkukylppärillä varustettu kompakti tila, jossa yövyimme kolme ensimmäistä yötä, jonka vessan oveksi luulemani oven takaa paljastuikin pikkuruinen vaatekomero (olin huoneeseen saavuttuani rynnistämässä vessaan, kun huomasin olevani vastakkain silityslaudan ja muutaman henkarin kanssa) ja jossa pian havaitsimme säilytys- ja laskutilan olevan lähes tukalissa määrin kortilla. Ainoat paikat, joihin mitään pystyi pinoamaan olivat sänky, yksi pieni yöpöytä (josta suuren pinta-alan vei jalallinen pöytälamppu) sekä kapea IKEA:n hylly seinällä taulutelevision alla.

Aamupala sisältyi kuitenkin hintaan ja vaikkei tarjolla ollutkaan sen järisyttävämpiä ruokanautintoja kuin muroja, erimakuisia pikapuuroja, vohveleita siirapin kanssa sekä mehua ja kahvia, pärjäsimme tankkauksella pitkälle nähtävyyksien täyteisiin päiviin. Monta silmien pyöräytystä ja epäuskoista naurahdusta aiheutti kyllä kyseisen rakennuksen hissi, joka yksinään palveli kaikkia 14-kerroksisen majapaikan asukkaita ja jota sai helposti odottaa viisikin minuuttia. Hostellin aulaan oli sijoitettu useita asiakkaiden käyttöön tarkoitettuja tietokoneita, ja niiden kolmen yön aikana jotka kaupungin keskustassa yövyimme, eräs addiktoituneen näköinen poika ei näyttänyt kertaakaan jättävän konettaan vastaanottotiskin vieressä. Kyllä, sama poika tuijotti ruutuaan lasittunein silmin niin aamulla kun lähdimme päivän nähtävyyskierrokselle, iltapäivällä jos satuimme olemaan lähistöllä ja pikaisesti pistäytymään hotellilla kuin illallakin, kun saavuimme jalat väsyneinä takaisin väliaikaiseen tukikohtaamme.

 

Lauantaina lähdimme talsimaan ensimmäiseksi kohti Chinatownia ja Little Tokyota, joista jälkimmäinen paljastui suosikiksemme kauniiden kävelykatujen yllä ketjuina, punaisen ja valkoisen sävyissä riippuvine läpikuultavine paperilyhtyineen. Sää pysyi koko viikon ajan erittäin lämpimänä ja aurinkoisena ja päivälämpötilat pyörivät reilun +25 asteen kieppeillä. Joka paikkaa tuntui reunustavan korkeat ja hoikat, tupsupäiset Kalifornian palmut ja keskusta-aluetta hallitsivat lisäksi vieläkin korkeammat, heijastavin lasi-ikkunoin peitetyt pilvenpiirtäjät. Huomasimme lisäksi, että useiden rakennusten seiniä peittivät vanhat, maalatut mainokset ja taideteokset, jotka eivät ilmeisesti tuon kaltaisessa ilmastossa merkittävästi haalistu vuosikymmentenkään mittaan. Chinatownin porteille päästyämme poikkesimme Starbucksissa nappaamassa kupilliset jääkahvia ja mangoappelsiinismoothieta, jolloin huomasimme Antin nimen tuottavan hankaluuksia: koko reissun aikana tilauksiin raapustettiin milloin "Andre" tai "Andres", milloin taas "Antee" tai "Anté" ja viimeisenä kenties oma suosikkini, "Dante". :D Jatkoimme kävelyä keskusta-alueen läpi ja pysähdyimme ihailemassa kulmikasta, hopeanhohtoista Walt Disney Concert Hallia. Myöhemmin samana päivänä suuntasimme bussilla seikkailemaan katulamppujen muodostamassa viidakossa ja ihailemaan useista leffoista tuttua Urban Light –nimistä taideteosta LACMA-taidemuseon (Los Angeles County Museum of Art) porteille auringon jo laskiessa. Paluumatkalla takaisin hostellille pistäydyimme Targetissa ja pääsin vielä samana iltana esittelemään string cheesen ja itse väsätyt maapähkinähillovoileivät nälkäiselle Antille.

Sunnuntaina huristelimme metrolla Hollywoodiin ja perille päästyämme nousimme tunnelista keskelle Hollywood Walk of Famen tähtipolkua ja ihmisvilinää. Katua ristiin rastiin kuljeskellessamme huomasimme, että vaikka vaaleanpunaiset tähdet jatkuvat kumpaankin suuntaan kymmenien kortteleiden verran, sijoittuivat suurin osa tunnistamistamme julkisuudenhenkilöiden nimistä kadun keskikohtaan, joka tietenkin kuhisi turisteja. TCL Chinese Theatren edessä pääsimme ihailemaan myös Harry Potter -elokuvien päänäyttelijäkaartin sekä Twilight-tähtien katuun jättämiä jalan- ja kädenjälkiä sekä nimikirjoituksia. Löydettyämme vihdoin Johnny Deppin nimellä varustetun tähden kadun toiselta puolelta nappasimme 24 tuntia voimassa olevat liput Hop on Hop off –bussiin ja hurautimme Beverly Hillsin luksusalueelle, jonka katuja reunustivat palmujen lisäksi ökyautot ja kalliit merkkiliikkeet Guccista, Bvlgarista, Burberrystä, Miu Miusta, Hugo Bossista ja Tiffanysta Vera Wangiin, Escadaan, Fendiin, Porsche Designiin, Stefano Ricciin, Louis Vuittoniin ja Dolce & Gabbanaan. Kuljeskelimme muun muassa Rodeo Drivellä, Sunset Boulevardilla ja Beverly Drivellä ja myös ikoninen Hollywood-kyltti kukkuloiden yllä tuli tsekattua kaukaisuudesta. Kokemus oli hiukan hupaisa, sillä reitin parhaat sijainnit päästä todistamaan kyseistä nähtävyyttä omin silmin olivat niin monien kilometrien päässä, että rinteillä siintävät kirjaimet olisivat todennäköisesti jääneet huomaamatta mikäli emme olisi niitä osanneet etsiä. Epätoivoiset yrityksemme napata meistä edes yksi onnistunut kuva kirjainten edustalla kaatuivat ylivalottuneeseen taustaan, jonka perusteella ei voi sanoa mitään otoksen näpsäisypaikasta :D Päivään mahtui kuitenkin kaikkinensa paljon mahtavia ”Vau, me ollaan oikeasti täällä!” –kokemuksia ja useita ikuistamisen arvoisia hetkiä, joista kertoi myös tasaiseen tahtiin täyttyvä kameran muistikortti.

Maanantaina jätimme matkalaukut hotellille säilöön ja nappasimme bussin Page Museumille ja La Brea Tar Pitsin fossiilialueelle, jolta löytyi paitsi museollinen useita jääkauden aikaisten, jo aikoja sitten sukupuuttoon kuolleiden jättiläismäisten maaeläinten luurankoja, myös edelleen käynnissä olevat ja jatkuvasti uusia löytöjä tuottavat kaivaukset. Reissulla törmäsin suloisiin ja yllättävän kesyihin oraviin, joiden perässä piti tottakai kipittää napsimassa kuvia. Iltapäivällä haukkasimme Jack In The Box -nimisessä pikaruokaketjussa herkulliset kanahampurilaisateriat, palasimme hotellille noutamaan laukut ja kävelimme pakaaseinemme sisältä vaikuttavan näköisen Union Stationin rautatieasemalle, josta junamme Anaheimiin lähti.

Part 2 - Anaheim ja Disneyland

Alle tunnin mittaisen matkan jälkeen saavuimme vastavalmistuneelle, futuristisen näköiselle Arctic-nimiselle juna-asemalle, jonka arkkitehtuuri ja sisustus värikkäine valoputkineen hämmästytti meitä ja josta pääsimme heti nappaamaan ilmaisen kyydin seuraavaan majapaikkaamme aivan Disneylandiin vievän tien varrelta. Sijainti paljastui jälleen tarkoitusperiimme nähden loistavaksi, sillä Anaheim Carriage Inniltä oli vain reilun vartin mittainen kävelymatka täynnä nähtävää ja vauhtia oleviin puistoihin. Täytyy myöntää, että aluksi suhtauduimme majapaikkaamme sen ulkonäön perusteella hiukan epäilevästi: L-kirjaimen muotoinen, kolmikerroksinen ja keltaisen ja sinisen sävyin maalattu rakennus kun muistutti motellia suoraan jenkkileffoista. Huoneemme osoittautui kuitenkin erittäin siistiksi ja viihtyisäksi sekä keskustan kopperoomme verrattuna yli kolme kertaa yhtä suureksi. Laskutilaakin oli yllin kyllin ja koska nukkumaanmenoaikaan oli vielä hetki, päätin tarttua tuumasta toimeen ja palauttaa jo haalean oranssiksi muuttuneen hiusteni kirkkaanpunaisen värin Antin mukanaan tuomilla väripaketeilla. Värjäysprosessi sujui sukkelasti ja vaikka kuinka varoin, onnistuin vielä seuraavienkin päivien aikana sotkemaan useamman kuin yhden puhtaan valkean hotellipyyhkeen hiuksistani sinnikkäästi irtoavalla oranssilla värillä.

Tiistaiaamuna olimme suunnistamassa puoli yhdeksän maissa alakertaan hotelliaamiaiselle, kun avasimme huoneemme oven suoraan ulkoilmassa sijaitsevalle käytävälle ja astuimme tyrmistyneinä keskelle tuulisen koleaa säätä. Suureksi helpotukseksemme huomasimme pian, että kyseessä olikin jonkinlainen anaheimilainen ilmasto: aamuisin herätessä keli oli joka aamu sateisen näköinen ja vilpoisa, mutta jo puoli kymmeneen mennessä sää kirkastui ja lämpeni ja loppupäivä sujui suoraan siniseltä taivaalta porottelevan auringon alla. Aamupalaksi söimme lettuja hillolla, kananmunia, paahtoleipää, hunajamuroja sekä mustikkamuffinsseja.

 

Disneylandin porteilla valitsimme kahden päivän liput park hopper –ominaisuudella, jonka ansiosta pystyimme liikkumaan puistosta toiseen niin monta kertaa kuin mieli teki. Tiistaipäivän vietimme kokonaan pääpuistossa, Disneyland Parkissa, johon kuului useita, erilaisten teemojen mukaan jokaikistä yksityiskohtaa myöten suunniteltuja ja rakennettuja osia. Kauniilta, 1900-luvun alun amerikkalaiskulttuuria ja -arkkitehtuuria huokuvalta Main Streetiltä erkanivat polut muun muassa seikkailujen täyteiseen Adventurelandiin, villin lännen maahan Frontierlandiin, tulevaisuusteemaiseen Tomorrowlandiin, satuja ja fantasiaa pursuvaan Fantasylandiin sekä Ankkalinnan asukkien täyttämään Mickey's Toontowniin. Olimme etukäteen ottaneet selvää Fast Pass –mahdollisuudesta, joka säästi meidät yhdeltä reilun tunnin mittaiselta jonotuspätkältä kumpanakin päivänä. Väistämätöntä seisoskelua mahtui kuitenkin sekä tiistaihin että keskiviikkoon useiden tuntien verran, jotka kuitenkin vietimme mukavasti jutustellen, kuvia näpsien sekä tietenkin halaillen ja pusutellen (tietenkin asiallisesti, ympäröivän lapsiyleisön huomioon ottaen :D). Päivän puolivälissä herkuttelimme kananugeteilla ja fish & chipseillä eräässä puiston lukuisista ruokapaikoista, ja aina silloin tällöin palasimme pääkadulta päiväksi vuokraamallemme lokerolle tankkaamaan vettä ja naposteltavaa sekä illan tullen lisäämään vaatetusta.

Suosikkikyydeiksemme valikoituivat ensimmäisen puiston puolelta kaksi vuoristorataa: Space Mountain sekä Big Thunder Mountain Railroad, joista kummatkin pääsimme testaamaan kahteen otteeseen. Ihastusta ja ihmetystä herättivät myös Indiana Jones ja Pirates of the Caribbean –elämysajelut, joiden kokoonpano ja yksityiskohdat osoittivat sellaista taidokkuutta ja teknologiaa, että välillä piti oikein muistuttaa itseään, että kyseessä on ainoastaan huvipuistoajelu emmekä ole päätyneet keskelle sumuisia, merirosvoja kuhisevia vesiä tai seikkailuelokuvan näyttämöä, jossa jokaisen kulman takaa paljastuu hämyisiä hautakammioita, punahehkuisia rotkoja riippusiltoineen tai vauhdilla suoraan kohti vieriviä valtavia kivenmurikoita. Vaikka laitteet ja ajelut olivatkin mahtavia, myös kummatkin puistot itsessään ovat upeita nähtävyyksiä, joiden pelkästä näkemisestä voisi hyvinkin maksaa isommankin summan. Vaikka olenkin päässyt näkemään Pariisissa sijaitsevan Disneyland Resortin noin kahdeksan vuotta sitten, onnistui puistojen huolellisesti hiottu ulkonäkö ja täydellisesti nappiin osuva Disney-tunnelma silti vaikuttamaan. Tämän huomasi jälleen myös kamerani muistikortti, jolle tallentui parin päivän aikana ennätyksellinen määrä kuvia.

Keskiviikkona suunnistimme Disney California Adventure Parkiin, jossa meitä odottivat muun muassa Beverly Hillsin katuja jäljittelevä Hollywood Land, Paradise Pierin alue jättivuoristoratoineen ja maailmanpyörineen sekä Autot-elokuvasta tutut hahmot punertavien vuorien ja vanhaa tyyliä hehkuvien pysähdyspaikkojen täyttämässä maastossa. Päivän hurjimmaksi ajeluksi paljastui California Screamin’ –vuoristorata, josta pääsimme nauttimaan kaksi kertaa ensimmäisten parin tunnin sisään. Kiljaisuja herätti myös hylättyä hotellia jäljittelevä Tower of Terror –visiitti, ja ehkä päivän hauskimmaksi osoittautui Radiator Springs Racers -kyyti, jossa pääsimme ajelemaan oranssisävyisten kallionseinämien ja kaktusten reunustamia teitä Autot-elokuvasta tutuilla ajokeilla ja kurkistamaan jälleen kerran kunnioitettavalla taidolla rakennettujen näiden metallisten leffahahmojen tähdittämiin kulisseihin. Illalla auringon laskiessa ja valojen syttyessä pyörähdimme pari rauhallista kierrosta maailmanpyörässä ja kuljeskelimme pitkin puistojen pääkatuja. Puiston porteilla pulittamamme 450 dollaria (!) tuntuivat todellakin maksaneensa itsensä takaisin, kun keskiviikkopäivä päättyi suuren, karamellikastikkeella kuorrutetun, tikun nokassa kiikkuvan kirpeän omenan mutusteluun rakettien paukkuessa Prinsessa Ruususen vaaleanpunaisen linnan yllä.

Part 3 - Santa Monica ja Venice Beach

Torstaiaamuna kirjauduimme aamiaisen ja tavaroiden kokoamisen jälkeen ulos majapaikastamme ja käpöttelimme kamoinemme bussipysäkille. Lähes välittömästi auto poimikin meidät kyytiin ja hetkessä olimmekin taas Arcticin juna-asemalla. Tuuri aikataulujen suhteen oli loistava, sillä seuraava juna takaisin Los Angelesin keskustan Union Stationille lähti vartin päästä ja asemalle saavuttuamme ja eväät ostettuamme pääsimme suoraan jatkamaan seuraavalla bussilla matkaamme kohti länsisuunnassa sijaitsevaa Santa Monicaa, Venice Beachia ja Tyynenmeren aaltoja. Myös viimeinen hotellimme osoittautui täydelliseksi valinnaksi: yli 100-vuotias The Cadillac Hotel (Charlie Chaplinin kaltaisia kuuluisuuksiakin majoittanut rakennus) sijaitsi nimittäin aivan Ocean Front Walkin varrella Venice Beachilla niin lähellä vaaleana levittäytyvää rantahietikkoa kuin mahdollista ja sopivan kävelymatkan päässä niin Santa Monica Pierin laiturista kuin Marina Del Reyn satamastakin. Antti oli varausta tehdessään esittänyt toiveen yläkerroksen huoneesta merinäkymällä, ja suureksi ihmeeksemme pyyntö toteutui: sinivalkoista, virkistävää rantatunnelmaa henkivän, neljännen kerroksen huoneemme ikkunasta avautui näkymät korkeiden palmujen reunustamalle rantakadulle ja hiekkameren ja haalean turkoosien rantavahtien koppien taustalla siintäville aalloille. Pääsimme tekemään ensimmäisen suuremman matkamuistohankintamme, kun törmäsimme upeisiin puisiin, Kaliforniassa käsityönä valmistettuihin pieniin lainelautoihin, joiden kauniit värit ja kuvat näimme heti osana muutoin melko vaaleaa sisustustamme Tampereella. Mukaan tarttui lopulta kaksi lautaa: yksi heti Venice Beachille saavuttuamme ennen sisäänkirjautumista, toinen taas lauantaina ennen kentälle lähtöä.

Hotelliin asettauduttuamme lähdimme talsimaan loputtomiin jatkuvaa rantabulevardia pohjoissuunnassa kohti Santa Monica Pierin laituria ja huvipuistoaluetta. Vaikka kuluneeseen viikkoon oli mahtunut upeita hetkiä, näkyjä ja kokemuksia, tekivät leffakuvastosta niin häkellyttävän tutun näköiset maisemat ehkä lähtemättömimmän vaikutuksen. Rantaa myötäileviä asfaltoituja reittejä pitkin ohitsemme kiitävistä ihmisistä osa liikkui skeittilaudoilla, pyörillä, rullaluistimilla tai kaksipyöräisillä Segway-kulkuvälineillä, osa taas hölkkäsi. Ohitettuamme Muscle Beachin, 1930-luvulla kyseisestä paikasta käyntiin lähteneen fitnessbuumin alkulähteet, ja talsittuamme Pierille asti etenimme rannalta ostospaikkojen, ravintoloiden ja kahviloiden reunustamille kaduille ja päädyimme haukkaamaan päivällistä erään ulkoilmaostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa. Valitsin oman annokseni Italiasta aikoinaan rantautuneen, nykyisin laajalle levittäytyneen pizzaketjun valikoimasta, Antti taas poimi omalle tarjottimelleen lammaskebabia kera riisin ja salaatin.

Koska vatsamme eivät enää ruoan jälkeen vetäneet jälkiruokaa, palasimme perjantaina vielä samoille apajille nauttimaan ohukaiseen kääritystä suklaakastikkeesta, banaanista, tuoreista mansikoista, juustokakusta sekä kermavaahdosta kera pirtelön. Reissun parhaat makuelämykset koimme kuitenkin Flake-nimisessä aamiaispaikassa vain alle 10 minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Koska varaukseemme ei sisältynyt aamupala, Antti oli etukäteen etsinyt netistä paljon kehuja ja suosituksia saaneen paikan, jonne talsimme perjantaiaamuna. Jo pelkkä listan tuijottelu sai veden kielelle ja annokset osoittautuivatkin taivaallisiksi aamiaisen saavuttua pöytään vain hetkeä maksun jälkeen: munakokkelin, juuston ja pekonin sisältämän burriton salsalla ja kalkkuna-, juusto- ja avokadotäytteisen seesamibagelin lisäksi tilasimme kulhollisen mysliä kera virkistävän marjaisan acai-sorbetin, banaaniviipaleiden sekä tuoreiden marjojen. Aamiaisen jälkeen suoritimme pitkän kävelyretken Marina Del Reyn palmun muotoon rakennetulla satama-alueella, jonka jälkeen nappasimme bussin vastakkaiseen suuntaan ja hurautimme Third Street Promenade –ostoskadulle kuljeksimaan.

Herkuteltuamme jo mainitulla krepillä ja pirtelöllä suunnistimme Broadway-nimistä katua pitkin takaisin rannan suuntaiselle Ocean Avenuelle. Kadun reunalla kulkevasta Palisades Parkin puistosta avautui aidan yli näkymät legendaarisen, Yhdysvaltojen halki Chicagosta Santa Monicaan kulkevan Route 66:n loppumetreille, idässä vuorten taa uppoavalle auringolle, Santa Monica Pierin pitkälle laiturille ja Pacific Parkin huvipuistolaitteille sekä rantahietikon ja palmujen taustalla lainehtiville Tyynenmeren aalloille. Nautimme lomaviikkomme viimeisestä illasta ja ihastelimme upeaa näkymää, kun Antti alkoi kaivamaan repustaan neulettaan lämmikkeeksi. Ja juuri siinä, juuri silloin, reissun jokaisena päivänä viikon ajan visusti repun sivutaskun tallessa mustassa samettirasiassaan matkannut valkokultainen, timanttiketjun koristama siro sormus löysi tiensä sormeeni. :D Tähän saavatkin loppua tarkemmat juonipaljastukset tältä erää, lisää Kalifornian maisemia tiedossa tulevissa kuvapostauksissa!