 |
| Times Square |
Keltaisia takseja
kuhiseva aurinkoinen New York on jätetty taakse reilun neljän
päivän tiiviin nähtävyyskiertelyn jälkeen. Vaikka etukäteen
stressasin paljon sitä, ehtisinkö tarpeeksi suunnittelemaan
reissuani, osuivat päiväohjelmani lopulta aivan nappiin ja paremmin
ei matka olisi voinut sujua. Keskiviikkoiltana laskeuduin Queensin
kaupunginosassa sijaitsevalle LaGuardialle ja suunnistin yhden
vaihdon kautta bussilla ja metrolla aivan Manhattanin ytimeen.
Vaikka
tiesin hotellini sijaitsevan hyvällä paikalla, en ollut kartasta
katsoessani aivan tajunnut miten keskellä kaikkea seuraavat viisi
yötä asustaisin. Kivutessani metrosta kaikkine tavaroineni löysin
nimittäin itseni häkeltyneenä lähes keskeltä Times Squaren
valomainosviidakkoa. Hotelli löytyi vaivaisten parinkymmenen metrin
päästä 49th Streetin ja Broadwayn kulmauksesta. The Mayfair New
York osoittautui loistovalinnaksi, jonka äiti oli matkaani varten
metsästänyt siinä vaiheessa kevättä, kun minulla ei aika
riittänyt mihinkään ylimääräiseen koulutehtävien lisäksi.
Joku olisi ehkä saattanut pitää seitsemännessä kerroksessa
sijaitsevan huoneeni sävymaailmaa rauhattomana vanhaa aikaa
henkivine vaaleanpunakuvioisine tapetteineen, mutta itse pidin
sisustusta kertakaikkisen ihastuttavana. En ehkä kotiin haluaisi
aivan vastaavanlaisia ratkaisuja, mutta hotellihuoneeseen tyyli oli
oikein soma. :D
 |
| Mayfair New York |
Helpottuneena laskin tavarani käsistäni
sisäänkirjauduttuani ja hissillä huoneeseeni kivuttuani.
Ylipäätään liikkuminen yksin noin 45 matkatavarakilon kanssa (iso
pakaasi perässä, punkeaakin punkeampi reppu selässä ja edessä
roikkumassa täyteen lastattu treenikassi, jonka hihna kaivautui
niskaan ja hartioihin aiheuttaen välillä sietämätöntä kipua ja
särkyä) ei ole miellyttävintä puuhaa eivätkä New Yorkin metron
portaat tehneet kulkemisesta yhtään helpompaa. Innostuneena
keskeisestä sijainnistani lähdin melkein heti vielä ulos pienelle
kuvausretkelle ihastelemaan Times Squaren valoshow'ta ja
ihmisvilinää. Koska oli keskiviikkoilta, ei paikka onneksi ollut
tupaten täynnä ja kaduilla mahtui hyvin kulkemaan tulematta
tyrkityksi ja tönityksi. Olin kuitenkin ensimetreillä saada mukaani
jonkin sutjakan nuoren miehen, joka alkoi arvuutella kotimaatani ja
joka vain sai lisää intoa yrityksistäni jättää hänet
huomiotta, kunnes kihlasormuksen tahaton vilautus jätti vihdoin
miehen kelkasta.
 |
| Times Square |
Torstaiaamuna tuntui siltä, että pidemmät
unet olisivat toden totta tulleet tarpeeseen. Vaikka palasin
iltaseikkailultani jo hyvissä ajoin ennen kymmentä takaisin
hotellille, ummistin silmäni vasta puoli yhden jälkeen ja kello
herätti nähtävyyksiä pullollaan odottelevaan päivään tasan
kahdeksalta. Lisäksi taustalla painoivat usealta edeltävältä
viikolta kertyneet univelat sekä vasta selätetty flunssa, joten
ensimmäiset päivät New Yorkissa olo oli jokseenkin puolikuntoinen.
En kuitenkaan antanut pienen väsymyksen hidastaa menoani, vaan
ponnistin kymmenen jälkeen ensimmäiseen kohteeseeni High Line
Parkiin, joka on vanhoille junanraiteille rakennettu,
pohjois-eteläsuunnassa kulkeva pitkänmallinen, korotettu
puistoväylä Manhattanin länsilaidalla. Ystävieni vinkkaamana
ostin 32 dollarilla seitsemän päivän metrokortin ja päätös
osoittautui matkan aikana oivaksi: vaikka viivyin kaupungissa vain
reilun neljän päivän ajan, kuljin metrolla tuossa ajassa yli 15
matkaa ja yksittäinen matka olisi kustantanut kolme dollaria.
Lisäksi vältyin rahojen kaivamiselta joka kerta metroasemalle
saapuessani ja säästin jalkojani nappaamalla metron välillä vain
muutamalle pysäkinvälille.
 |
| The High Line |
High Line oli hyvin kaunis
ja viehättävä, mutta valitettavasti täynnä väkeä, erityisesti
reitit tukkivia koululaisryhmiä ja opastettuja kierroksia. Aloitin
matkani väylän eteläpäädystä ja etenin alle puolen tunnin
mittaisen matkan reitin pohjoissisäänkäynnille. Sää oli pilvinen
ja ratakiskoja seuraillessani taivaalta ripsahti pari pisaraa
vettäkin, mutta lopulta ei onneksi alkanutkaan sataa. Puiston
jälkeen suuntasin metrolla Manhattanin eteläosaan, jossa minut
vastaanotti ylös korkeuksiin kohoava One World Trade Center,
Yhdysvaltain ja koko läntisen pallonpuoliskon
korkein rakennus. Matkani jatkui 9/11 Memorial -alueelle,
jossa World Trade Center -kaksoistornit seisoivat ennen 11.9.2001
terrori-iskuja ja jota nykyään hallitsevat kaksi suurta allasta,
yksi kummankin tornin paikalla. Paikka oli hyvin vaikuttava ja
ajatuksia herättävä, ja jotenkin myös uhrien määrä
visualisoituna pääsi yllättämään: pelkkänä numerona 3000 ei
tuntunut aivan niin suurelta kuin se näytti satoina ja jälleen
satoina niminä kiertämässä altaiden reunaa, osa valkoisilla
ruusuilla koristettuna.
 |
| 9/11 Memorial South Pool |
 |
| One World Trade Center |
Seuraavaksi laskeuduin jälleen alas
metroon ja hurautin tutkailemaan hetkeksi Chinatownia ja Little
Italyn aluetta. Kyseinen pysähdys oli lähinnä puolen tunnin
mittainen läpikulkumatka, jonka aikana katselin näkymiä, kääntelin
hyppysissäni jo useaan otteeseen esiin vedettyä karttaa ja näpsin
kuvia. Matkani jatkui leffoista tutulle Grand Central Terminalin
rautatieasemalle ja sieltä New York Public Libraryyn, jonka kaunis
päälukusali oli valitettavasti suljettuna. Onneksi kirjaston muut
osat tarjosivat katseltavaa ja ihasteltavaa. Kadulle jälleen
jalkautuessani ohitin Bryant Parkin, kävelin halki Times Squaren ja
metroilin Keskuspuiston kupeeseen kuuluisaan luonnonhistorialliseen
museeon, American Museum of Natural Historyyn. Kummassakin museossa,
joissa reissun aikana kävin (toinen oli Museum of Metropolitan Art),
sisäänpääsymaksut on esitetty ”suositeltuina” tai
ohjeellisina hintoina, ja siksi tiskillä kysytään, kuinka paljon
haluaisi pääsylipustaan maksaa. Jotenkin käytäntö on minusta
hyvin hämmentävä: opiskelijan suositeltu sisäänpääsymaksu on
17 dollaria, mutta maksun yhteydessä todetaan: ”You can pay any
price you want.” Onko siis ihan ok maksaa viisi dollaria? Tai ei
mitään? Päädyin kummassakin museossa maksamaan ohjeellisen
summan, sillä hinnat eivät mielestäni olleet älyttömän
korkeita.
 |
| Chinatown |
 |
| Little Italy |
 |
| Grand Central Terminal |
 |
| New York Public Library |
 |
| American Museum of Natural History |
Seuraavat pari tuntia vietin museon neljässä
valtavassa kerroksessa seikkaillen. Koska käynnistäni Chicagon
luonnonhistorialliseen museoon oli kulunut vain alle pari kuukautta,
tuntuivat jotkin osioista hiukan toistavan jo näkemääni, mikä
toisaalta oli vain helpotus, monien näyttelyiden ohi nimittäin
päädyin lähinnä kipittelemään, sivuilleni kuikuillen.
Suosikkini oli ehdottomasti jättimäisten dinosaurusten ja
sukupuuttoon kuolleiden suurten maaeläinten luurangoille omistettu
neljäs kerros. Leffoista ja tv-sarjoista tuttu pääaula oli
vierailijoilta suljettuna jonkinlaisen tapahtuman vuoksi (ja täynnä
kukka-asetelmia kiikuttelevaa henkilökuntaa), mutta tilan pääsi
onneksi näkemään pääkäytävältä kurkkimalla. Museosta ulos
päästyäni astuin suoraan Keskuspuiston vehreille poluille. Johtui
varmasti sekä viikonpäivästä että pilvisestä säästä, että
sain seikkailla aivan yksinäni vihreän lehtikatoksen alla pitkin ja
poikin sinne tänne risteileviä reittejä, silloin tällöin pariin
muuhun satunnaiseen kulkijaan törmäten. Minut yllätti kaupungin
ytimessä sijaitsevan puiston rauhallisuus (puiden siimekseen ja
lenkkipoluille todellakin pääsee pakoon kaupungin vilinää) ja se,
miten luonnontilaiselta poluilla välillä tuntui, kun mutkittelevat
tiet välillä laskivat, välillä nousivat, linnut rapistelivat joka
puolella metsänpohjaa ja aluskasvillisuutta kaivellen ja oravat
vilistivät ympäriinsä. Lisäksi minut pääsi yllättämään
puiston valtava koko: yhdessä vaiheessa minun oli pakko kaivaa
puhelimen karttapalvelu esiin paikantaakseni itseni ja
varmistaakseni, etten kierrä ympyrää tai taivalla aivan väärään
suuntaan. Takaisin puiston länsilaidalle suunnattuani löysin
Strawberry Fields -alueen ja John Lennonin mosaiikkilaatoista
koostuvan Imagine-muistomerkin.
 |
| Keskuspuisto |
 |
| Keskuspuisto |
 |
| Keskuspuisto |
 |
| Keskuspuisto - Strawberry Fields |
Vaikka päivään oli mahtunut
jo nähtävyyksiä yllin kyllin ja oli vaikea uskoa, että samana
aamuna olin talsinut High Line Parkissa, käpöttelin Keskuspuiston
eteläpäädyn halki kaakkoiskulmaan kurkkaamaan Apple Storen
lasikuutiota ja jatkoin sitten matkaa 5th Avenueta pitkin St
Patrick's Cathedralille, jossa parhaillaan lauloi kuoro urkujen
säestämänä. Katedraalin jälkeen kävelin Duane
Reade -apteekin/pikkukaupan kautta hotellille lataamaan akkuja
seuraavaa päivää varten. Matkalla ohitin Rockefeller Centerin ja
Rockefeller Plazan, jota talvisin koristaa suuri joulukuusi kera
luistinradan.
 |
| Apple Store |
 |
| Rockefeller Center |
Perjantaiksi oli luvattu aurinkoisempaa säätä,
joten lähdin kymmenen jälkeen matkaan metrolla suuntanani
Manhattanin eteläkärki. Perille päästyäni astuin ilmaiseen
Staten Island Ferry -lauttaan, jonka kyydistä pääsin alle puolen
tunnin mittaisen matkan aikana ihastelemaan sekä Liberty Islandilla
seisovaa Vapaudenpatsasta että Manhattanin upeaa skylinea. Staten
Islandilla jätin lautan vain kivutakseni seuraavaan Manhattanille
palaavaan lauttaan ja vain alle tunnin maista lähdön jälkeen
palasin takaisin terminaaliin valmiina jatkamaan päivän
nähtävyyskierrosta. Suunnistin turistien ympäröimän Charging
Bull -patsaan vieritse Wall Streetille, ohitin New Yorkin pörssin ja
kuljeksin korkeiden rakennusten reunustamaa katua muutaman korttelin
verran, kunnes lähdin metrolla Uptownia ja Empire State Buildingia
kohti.
 |
| Empire State Building |
Pilvenpiirtäjän juurella minut yritettiin houkutella
päivittämään tavallinen lippuni express-lippuun, jolla olisi
päässyt ohittamaan suurimman osan jonoista matkalla huipulle.
Pysyin kuitenkin kannassani vakuuttuneena siitä, että kahden tunnin
mittaiseksi esitetty jonotusaika olisi liioittelua, kuten olikin.
Tuntia myöhemmin nimittäin seisoin jo ihastelemassa kaukana
alapuolella levittäytyviä maisemia yhden maailman kuuluisimman
rakennuksen huipulta. Näkymät Downtownia eli Manhattanin
eteläkärkeä olivat erityisen hienot, etenkin kun One World Trade
Center, jonka juurella vasta edellisenä päivänä olin seisonut,
siinsi horisontissa. Empire State Buildingilta matka jatkui 5th
Avenueta pitkin myöskin mediakuvaston kautta tutuksi tulleelle
hauskanmalliselle Flatiron Buildingille, jonka kapea ja kolmiomainen
ulkomuoto oli luonnossa vielä hämmästyttävämpi. Union Square
Parkin kohdassa hyppäsin metroon ja suhautin tutkailemaan SoHo:n
merkkiliikkeiden reunustamia katuja ja viehättävän boheemia
tunnelmaa höystettynä pikkiriikkisellä rähjäisyydellä.
Pistäydyttyäni vielä uudelleen Chinatownin puolella ostaakseni
edellisenä päivänä bongaamani sydämenmalliset aurinkolasit (ja
tingattuani ne kahdeksasta kuuteen dollariin), palasin metrolla
Rockefellerin kupeeseen ja ostin seuraavalle päivälle lipun
näköalatasanteelle.
 |
| Näkymät
Empire State Buildingista Manhattanin eteläkärkeä kohti. Korkein
horisontissa siintävä antennihuippuinen rakennus on One World Trade
Center. |
 |
| Näkymät Empire State Buildingista Uptownia ja Central Parkia kohti |
 |
| Flatiron Building |
 |
| Madison Square Park, taustalla Empire State Building |
Kahden päivän nähtävyyskiertelyn
jälkeen olin hyvin tyytyväinen saavutukseeni, sillä olin nähnyt
jo suurimman osan niistä asioista, joita olin suunnitellut matkan
aikana näkeväni. Tämä tieto teki olosta rennomman ja kulusta
rauhallisemman ja aurinkoisen lauantain vietinkin pääosin East
Riverin itäpuolella Brooklynissa. Ensimmäinen kohteeni,
Brooklyn Botanic Garden osoittautui upeaksi paikaksi japanilaisine
puutarhoineen (ehdottomasti lempiosani!), pienine puroineen ja
kivisiltoineen sekä korkeiden puiden varjostamine violetteine
kukkaniittyineen, joiden lomaan aurinko lehtikaton lomasta
kuvauksellisesti siivilöityi. Seuraava pysäkkini, newyorkilaisten
pakopaikka Coney Island tarjosi toisenlaisia näkymiä: pitkän
hiekkarannan kera Santa Monica Pieriä muistuttavan rantabulevardin,
kahviloiden, kauppojen, ravintoloiden sekä Luna Park -huvipuiston.
Rantaa pitkin käyskennellessäni kohtasin mielenkiintoisen
tuttavuuden. Eräs pelkissä shortseissa ympäriinsä tepasteleva,
arviolta 40 ikävuotta lähestyvä mies pullisteli lihaksikasta
yläkroppaansa reitilläni ja yhtäkkiä lähestyikin minua
puhelintaan ojentaen. Jouduin sitten näpsimään tuosta
ilmestyksestä kuvia erään huvipuistolaitteen edessä ja pitämään
huolen siitä, että ”aurinko osuu optimaalisesti hänen rinta- ja
vatsalihaksiinsa”. :D Mies olisi ollut oikein juttutuulella, mutta
muutaman kuvan jälkeen tyrkkäsin kännykän takaisin tyypin käteen,
toivotin hyvät päivänjatkot ja jatkoin matkaa.
 |
| Brooklyn Botanic Garden |
 |
| Brooklyn Botanic Garden |
 |
| Brooklyn Botanic Garden |
 |
| Brooklyn Botanic Garden |
 |
| Coney Island |
 |
| Coney Island - Luna Park |
 |
| Metrolaiturilla |
Coney
Islandilta lähdettyäni seuraava pysäkkini oli Brooklyn Bridge,
jonka lähistöön päästyäni ihailin ensin Manhattanin skylinea
Brooklyn Heights Promenadelta.
Käveltyäni massiivisen sillan ali ja otettuani kuvia myös hiukan
matkan päässä sijaitsevasta Manhattan Bridgestä, nousin Brooklyn
Bridgelle ja ylitin sen ihmismassan mukana Brooklynista Manhattanille
päin, pyöräilijöiden suhahdellessa ohi oikealta kellojaan
rimpautellen. Sillan toiselle puolen päästyäni pidin pienen tauon
ja haukkasin evääksi pari banaania kera suklaapatukan. Laskeuduin
metroon City Hallin asemalla ja jäin
kyydistä Times Squarella liittyäkseni jonon jatkoksi kuuluisan
Junior's-nimisen leipomon ja ravintolan
tiskille. Päädyin herkuttelemaan kadun laidassa valtavalla
vinkaleella mansikkajuustokakkua, joka vatsassani kävelin Theater
Districtin kojujen kautta Rockefeller Centerille juuri hyvissä ajoin
ennen auringonlaskua. Seuraavat puolitoista tuntia vietinkin
kaupungin huipulla näköaloja ihaillen ja erityisen suuren
vaikutuksen teki näky jättimäisestä, suorakulmaisesta ja
betoniviidakon reunustamasta vihreästä Keskuspuistosta yläilmoista
käsin sekä tietenkin vastakkaisessa suunnassa Empire State
Building, jota en tietenkään edellisenä päivänä ollut
sattuneista syistä päässyt ikuistamaan (selvennyksen vuoksi: koska
seisoin itse rakennuksen huipulla :D). Pääsin siis ihastelemaan
näkymiä niin päivänvalossa, auringon heittäessä viimeisiä
säteitään pilvenpiirtäjien kylkiin kuin pimeälläkin, joka
laskeutui vain alle tunnin sen jälkeen, kun aurinko oli painunut
mailleen.
 |
| Näkymät Brooklyn Heights Promenadelta Manhattanille |
 |
| Brooklyn Bridge |
 |
| Manhattan Bridge |
 |
| Brooklyn Bridgen ylitys |
 |
| Times Square |
 |
| Times Square |
 |
| Näkymät Rockefeller Centeristä Manhattanin eteläkärkeä kohti |
 |
| Näkymät Rockefeller Centeristä Uptownia ja Keskuspuistoa kohti |
 |
| Auringonlasku Rockefellerin huipulta |
 |
| Empire State Building iltavalaistuksessaan |
Sunnuntain pyhitin lähes kokonaisuudessaan
Keskuspuistolle, jonne suuntasin pontevin mielin uutta energiaa
täynnä soiteltuani ensin Antin kanssa ensimmäistä kertaa
keskiviikon jälkeen. Tähyilin ensin näkymiä puiston eteläosan
kallioilta, jotta sain kuviin sekä Keskuspuiston vehreyttä että
taustalla kohoavia rakennuksia, ja jatkoin sitten kaunista Gapstowin
kivisiltaa ihasteltuani pohjoissuunnassa eteenpäin. Erityisen
viehättävä oli korkeiden, tiheälehvistöisten pyökkien reunustama Central Park Mall -katu, jonka varrella myytiin
pienissä kojuissa taidetta, muotokuvia sekä erilaisia
matkamuistoja. Ostin eräältä pikkuruiselta kiinalaisnaiselta kaksi
tarkoin valittua magneettia jääkaappimme ovea koristamaan ja
myöhemmin päädyin hakemaan vielä kolmannen, itse Keskuspuistoa
esittävän kokoelmaa täydentämään. Matkalla ohitin altaan, jossa
risteili pikkuruisia ohjattavia purjeveneitä ja jonka laidalle oli
sijoitettu Liisa Ihmemaassa -satua kuvaava patsas. Pyöritellessäni
silmiäni eräälle punahiuksiselle naiselle, joka poseerasi teoksen
päällä kolmatta minuuttia ja josta ympärillä juoksenteleva mies
näpsi kuvia, kuulin pariskunnan puhuvan mitäs muutakaan kieltä
kuin suomea. Muutenkin törmäsin vähintään yhteen
suomalaisporukkaan New Yorkin reissun aikana per päivä, mutta
tyydyin jokaisella kerralla pitämään suuni kiinni. Suomea olen
kasvotusten puhunutkin viimeksi Antin kanssa lähes kaksi kuukautta
sitten ja sitä ennen tammikuussa ennen vaihtoon lähtöä. Kokemus
on ollut mukavan virkistävä, eihän sitä vaihtoon lähdetä omaa
äidinkieltä puhumaan ja kielitaitokin kehittyy aivan eri tavalla
kun jokainen asia täytyy hoitaa englanniksi.
 |
| Eräs Keskuspuiston pyöräväylistä |
 |
| Keskuspuisto |
 |
| Keskuspuisto |
 |
| Keskuspuisto - Gapstow Bridge |
 |
| Keskuspuisto - Central Park Mall |
Seuraavaksi
saavuin Belvederen
linnaksi kutsutulle näköalatasanteelle, jonka juurella jonottelin
hetken naisten vessaan (itse asiassa parikin kertaa päivän aikana
erehdyin kuikuilemaan kiinnostuneena pitkän jonon syytä luullen
ihmiskasaumaa jonkinlaiseksi nähtävyyskohteeksi, kunnes oivalsin
jonon koostuvan pelkistä naisista) ja jonka huipulla evästelin
kuivatuista hedelmänpaloista ja pähkinöistä koostuvalla
sekoituksella. Sitten en tiedäkään aivan tarkalleen mitä
tapahtui, sillä linnalta lähdettyäni törmäsin puoli tuntia
myöhemmin kuuluisaan, jo torstaina näkemääni ja elokuvia
tähdittäneeseen Bow Bridgeen, jonka ei mielestäni pitänyt olla
ollenkaan sillä suunnalla jolla sillä hetkellä seikkailin.
Puhelimeni GPS-toiminto paljasti minun kulkeneen viimeiset minuutit
aivan päinvastaiseen suuntaan, vaikka olin ollut aivan varma siitä,
että suunnistin pohjoista kohti. Ei kun täyskäännös, takaisin
puhelimen ohjaamana linnan ohitse ja matka jatkui! Olin ollut
aikeissa taapertaa puiston päästä päähän, mutta koska päivä
oli kuuma, reppu hiosti selkääni, kello lähestyi kolmea ja olin
talsinut jo hyvän tovin, päätin vain puolimatkassa Keskuspuistoa
pohjois-eteläsuunnassa kivuta ylös Metropolitan Museum of Artin
(lyhyemmin MET) portaita ja liittyä ihmisiä kuhiseviin, viileisiin
näyttelysaleihin tutkailemaan esineitä kaikista maailman kolkista
ja kaikilta aikakausilta.
 |
| Keskuspuisto - Belvedere Castle |
 |
| Belvedere Castle |
 |
| Keskuspuisto |
 |
| Fifth Avenuen Museum Mile |
 |
| Metropolitan Museum of Art |
Olin etukäteen tietoinen museon
koosta, mutta silti loputtomiin jatkuvien näyttelyjen määrä pääsi
yllättämään tutkaillessani ensimmäisen kerroksen pohjakarttaa.
Koko museo oli aikamoinen sokkelo, jonka huoneiden ja salien halki
suunnistaessa kartasta oli kyllä valtava apu. Aloitin
kreikkalaisesta ja roomalaisesta taiteesta, etenin Afrikka-osion ja
nykytaiteen maalausten halki, siirryin eurooppalaiseen
veistostaiteeseen ja keskiaikaan haarniskoineen, kuljin huoneiden
läpi täynnä amerikkalaista taidetta ja päädyin muinaiseen
Egyptiin. Suurinta osaa näyttelyistä en tarkemmin pysähtynyt
katselemaan ja vaikuttavinta MET:issä olikin esillepano ja se, että
yhtäkkiä korkeiden pylväiden välistä astuttuaan saattoikin
huomata olevansa keskellä suurta aukiota, jonka keskiötä koristi
suihkulähde patsaineen, yhtä päätyä suuri kivirakennus
portaineen ja pilareineen ja toista lasimaalaukset, parvi ja lisää
uurrettuja pylväitä. Erästä valtavista saleista puolestaan
hallitsi Egyptistä paikalle vuonna 1978 saapunut, ajalta 15 eKr.
peräisin oleva Dendurin hiekkakivitemppeli hieroglyfeineen,
sfinkseineen ja ympäröivine vesialtaineen. MET ei siis ole
pelkästään nähtävyys vaan kokemus. Myös pääaula itsessään
oli ikuistamisen arvoinen ja sitä pääsi parhaiten kurkkimaan ja
kuvaamaan toisen kerroksen parvelta. Koska ensimmäisen kerroksen
koluamisessa kului pari tuntia, toisessa kerroksessa kävin lähinnä
kääntymässä ja tutkailin hetken aasialaista, pääosin
kiinalaista ja japanilaista, taidetta. Erityisen säväyttävä oli
paikan erikoisnäyttely, kiinalaisiin kulttuurikuviin keskittyvä
Through the Looking Glass.
 |
| MET - Pääaula |
 |
| Greek and Roman Art |
 |
| European Sculpture and Decorative Arts |
 |
| Arms and Armor |
 |
| Egyptian Art - Temple of Dendur |
 |
| Egyptian Art - Temple of Dendur |
 |
| The Charles Engelhard Court |
 |
| The Charles Engelhard Court |
MET:istä lähtiessäni kävelin
Keskuspuiston eläintarhan ohi ja suurempaa tietä pitkin koko
puiston halki ensin sen länsilaidalle ja sitten lounaisnurkkaan,
jossa pistäydyin apteekissa ostamassa evästä. Seuraavaksi vuorossa
olikin reissun viimeinen nähtävyys: Frendit-sarjasta tuttu talo,
jota katselemaan hurautin metrolla Greenwich Villagen tuntumaan ja
jonka löysin aivan tavallisesta kadunkulmasta monien muiden
samannäköisten katujen joukosta. Paikalla oli lisäkseni
ruotsalaisperhe kuvaamassa ikonista rakennusta, ja perheen isä
ylpeänä julisti poikansa ja tyttärensä katsoneen kyseisen sarjan
tuotantokaudet 25 kertaa läpi (??!!!), äidin samalla näpsiessä
lukemattomia kuvia tästä fanikaksikosta talon edustalla. Vaikka
omat ajanvieteratkaisuni eivät välttämättä ole yhtään
fiksumpia, pakostakin tuli mieleen, että mihin kaikkeen muuhun nuo
Frendien vahtaamiseen kulutetut tuhannet tunnit olisi voinut käyttää.
:D
 |
| Frendien talo! I'll be there for you... ♫ |
Maanantaiaamuna lähdin kymmenen jälkeen vielä hetkeksi
kiertelemään lähiympäristöäni 5th Avenuen ja Broadwayn
välimaastoon ja palasin vähän yli yhdeksitoista takaisin
hotellille sen jälkeen, kun olin ostanut evästä apteekista.
Kirjauduin ulos hotellista ja lähdin taapertamaan matkalaukkuni,
treenikassini ja reppuni kera metroasemaa kohti 49th Avenueta pitkin,
sain jotenkuten kannettua kaiken omaisuuteni alas portaita, tyrkittyä
kahdella pyörällä kulkevan matkalaukkuni porttien ali, nostettua
treenikassini niiden yli ja tungettua itseni perästä laiturille.
Usean pysäkinvälin jälkeen vaihdoin metrosta bussiin, jonka
kyytiin eräs ystävällinen mies auttoi minut kamoineni. Bussi
suuntasikin suoraan oikean terminaalin eteen ja pääsin ongelmitta
läpi ruumalaukun pudotuksesta ja turvatarkastuksesta. Parituntinen
lento Minneapolis-St.Paulille sujui mukavasti tätä blogipostausta
kirjoitellen, ja tätä osiota kirjoittaessani olenkin jo matkalla
Hiltonissa vietetyn yön ja viiden tunnin yöunien jälkeen
Washington-Dullesin lentokentälle, joka on ensimmäinen
pysähdyspaikkani yli 24-tuntisella kotimatkallani.
Aivan
kentän tuntumassa sijaitseva Hiltonin luksushotelli valikoitui
majapaikaksi siksi, että jostain syystä sain varattua hotellin noin
sadan dollarin hintaan, minkä verran lähes kaikki alueen hotellit
olisivat maksaneet yöltä. Hotelli olisi tarjonnut uupuneelle
matkaajalle muun muassa upean allasalueen ja kuntoilukeskuksen
palvelut, mutta päädyin vain pistäytymään huoneessani
virkistäytymässä ja sitten hyppäämään takaisin metroon ja
hurauttamaan Mall of Americalle. Sijoitin suurimman osan viimeisistä
dollareistani alusvaatteisiin Victoria's Secretillä (seitsemät
pikkarit 27 dollarilla Memorial Dayn kunniaksi!) ja haukkasin
yläkerrassa pizzaviipaleen ja salaatin limsan kera. Tämän jälkeen
palasin takaisin hotellille hulppeaan kuningashuoneeseeni, joka
tuntui hupaisan suurelta ja kattavasti varustellulta yhden
vaatimattoman ja reissussa rähjääntyneen henkilön tarpeisiin.
Yöni nukuin sikeästi muhkeassa jättipedissä, vaikkakin herätystä
asettaessani puhelimeni ilmoitti herätykseen olevan aikaa
ruhtinaalliset viisi tuntia ja 45 minuuttia.
 |
| Hilton Minneapolis/St.Paul Airport Mall of America |
Herättyäni klo
4.30 valmistauduin rivakasti, punnitsin ruumapakaasini
matkalaukkuvaa'alla, huomasin sen olevan hiukan ylipainoinen ja
päädyin tunkemaan sen sisuksista vielä vähän täytettä
käsimatkatavaraan. Pääsin sujuvasti Hiltonin ilmaisella
shuttle-kyydillä lentokentälle, mutta matkan päätteeksi huomasin
monen kyydissä olleista tippaavan kuskia, eikö ilmainen
tarkoitakaan ilmaista? :D Todennäköisesti näytin sivistymättömältä
ja röyhkeältä moukalta kun setelin sujauttamisen sijaan vain
nappasin laukkuni auton perästä, mutta päättelin maksaneeni jo
tarpeeksi hotelliyön hinnassa, vaikkei kuski palveluksistaan minulta
mitään varsinaisesti saanutkaan. Jälleen tunsin kiitollisuutta
siitä, ettei Suomessa vastaavanlaista ylimääräistä päänvaivaa
aiheuttavaa tippikulttuuria harrasteta. United Airlinesin tiskille
päästyäni varmistin, että ruumalaukkuni varmasti menee suoraan
Helsinki-Vantaalle eikä minun tarvitse sitä poimia lentojeni
välissä.
Nyt onkin sitten kotimatka aloitettu. Koko matka
taittuu SAS:illa, mutta ensimmäisen lennon liikennöi United ja
viimeisen Blue1, minkä vuoksi en vielä saanut netissä tehtyä
sisäänkirjautumista kuin ensimmäiselle lennolle. Paikat sain
onneksi jo valittua ja päädyin käytäväsijaintiin, jotta pääsen
helposti käymään vessassa pitkän Atlantin ylittävän lentoni
aikana. Jossain vaiheessa kevättä ensimmäinen lentoni vaihtui
varoittamatta neljä tuntia aikaisempaan, joten sen sijaan, että
vaihtaisin konetta yhdessä ja puolessa tunnissa ensimmäisellä
pysäkilläni, vietänkin molemmilla vaihdoillani ensin Washington
D.C.ssä ja sitten Kööpenhaminassa noin viisi ja puoli tuntia
kummassakin. Lentokoneessa vietetty aika on siis kaikki kolme
lentoani yhteenlaskettuna noin 13 tuntia ja vaihtoaikaa melkein saman
verran, yhteensä 11 tuntia. Tuosta kaikesta odotettu nukkuen
vietetty aika on keskimäärin 0 tuntia. Onneksi perillä
Helsinki-Vantaalla saakin sitten olla väsynyt eikä tarvitse enää
ponnistella mihinkään, vaan voi heittäytyä kaikkine
kantamuksineen Antin kannettavaksi. :D Täältä tullaan Suomen
kamara!
Ps. Tämän postatessani istuksin jo turvallisesti
Kööpenhaminan kentällä pitkän Atlantin ylittävän lentoni
jälkeen. Lento sujui mukavasti ohjelmia katsellessa ja jonkinmoisia
koneen viihdekeskuksen tarjoamia rentoutumis- ja meditointinauhoja
kuunnellessa, unisaalis oli tismalleen kuten ennustettu eli en edes
vaivautunut yrittämään.
Pps. Käytin viimeiset dollarini
Washington-Dullesilla ($1.41) banaaniin, joka veroineen maksoi 1,37
dollaria. Ylitse jääneet neljä senttiä lahjoitin avokätisesti
kaupan tippiboksiin. Turha niitä dollareita on kotiin kantaa! :D
