Uutta valuuttaa lompakossa

Pakkaaminen etenee hyvää vauhtia ja lähtö alkaa jo tuntua todelliselta. Vanhempani toivat visiitillään minulle ensimmäisen oman matkalaukkuni, joka alkaakin jo olla ääriään myöten täynnä. Onneksi matkalaukkuvaakani kertoi, että 23 kilon rajaan on vielä muutama kilo matkaa ja että mukaan mahtuvat pyyhkeen lisäksi myös aluslakana ja tyynyliina, joita muuten suuntaisin ensimmäisinä päivinä metsästämään Walmartiin tai Targetiin itse tyynyn ja täkin ohella. Muuten olen sujauttanut laukkuuni esimerkiksi hygieniatuotteita aivan vähimmäismäärän, koska pääsen kuitenkin nopeasti täyttämään varastojani paikan päälle ehdittyäni. Vaatteitakin on mukana noin viikoksi, mikäli päättäisin vaihtaa asustustani päivittäin.

Uusi matkalaukkuni, jonka värityksen perheen miehet
määrittivät turkoosiksi. Värihän on aivan selvästi öljyn sininen!

Suuria saavutuksia sellaiselle, joka on tottunut tunkemaan viikonloppureissulle Vaasaan 30 kiloa tavaraa mukaan! Aiemmin vielä tavaramäärää rajoitti hiukan se, että ne pakaasit piti sitten jaksaa myös raahata junasta toiseen Seinäjoella vaihtaessa, mutta nykyään kun kantamukset saa helposti heitettyä farmarin perään, niin mitään rajoja ei tunneta.

Minneapolis–St.Paulissa on tähän aikaan vielä sen verran vilpoisaa, etten keväisempiä vaatteita tarvitse ainakaan hetkeen. Kasasinkin jo vaatekomeron nurkkaan laatikollisen lämpimämpien kelejen varusteita kera converse-parin, jotka poikaystäväni Antti saa pakata omaan laukkuunsa, kun maaliskuun lopulla tapaamme Los Angelesissa. Ensimmäiset kulttuurishokit jo koettu viikonloppuna, kun päätin vaihtaa hiukan dollareita matkaan maksuvälineeksi luottokortin oheen. Setelithän ovat kamalan pitkulaisia ja kapoisia! Ja entäs sitten ne kaikki kummalliset mittayksiköt: pohtiessani sitä, riittääkö lakanani peittämään twin extra long -kokoisen vuoteeni kampuksella, jouduin jatkuvasti turvautumaan netin palveluihin, jotka kätevästi muuntavat tuumia senteiksi ja toisin päin. Jalat? Jaardit? Mailit vielä menettelevät, mutta entäs sitten paunat? Fahrenheitit? Eilen illalla mietin sängyssä, mikä on englanniksi heijastin. Miten tuollainen perussana on mennyt minulta ohi? Entäs käpy? Miten mennään englanniksi pulkkamäkeen? Myöhäisillan googlailuksihan se meni Antin osalta, minä sen sijaan köllöttelin jo tiiviisti peittooni kääriytyneenä ja lauoin ilmoille uusia selvittämisen arvoisia ilmauksia yksi toisensa jälkeen. Tulin myös siihen tulokseen, että vaihtarikevääni tulee olemaan täynnä epätoivosta ja turhautumisen kokemusten sävyttämää selittämistä pitkin ja monipolvisin kiertoilmauksin, havainnollistavin piirroksin ja viuhtovilla käsiliikkeillä hyöstetyin kertomuksin.

Kummallisen mallista valuuttaa

Viime päivät olen siis viettänyt pakaten, järjestellen ja lähtöön henkisesti valmistautuen. Perjantaina soittelin viisumipalveluun huomattuani tärkeässä DS-2019-lomakkeessani epäselvää informaatiota sisältävän kohdan. Samana päivänä havaitsin, että paras ratkaisu kevään treenien osalta on liittyä YMCA:hin neljäksi kuukaudeksi, mikäli tällaisen vaihtarin jäsenekseen huolivat. Nimi ”Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys” oli kyllä antanut ainakin minulle hyvin erilaisen mielikuvan yhdistyksestä, mutta selvisikin, että keskukset tarjoavat vaikka minkälaista toimintaa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Samalla selvittelin puhelinliittymiä, ilmoitin hotellille myöhäisestä saapumisajankohdastani sekä tuumailin mukavia matkustusvaatteita. Eilen ostin huonetoverilleni Emilylle tuliaisiksi pussillisen salmiakkia, muumikarkkeja sekä muutaman Fazerin suklaapatukan.

Emilyn tuliaiset

Tänään tiedossa lounas hyvän ystävän kanssa, treenailua ja hiukan viimeisiä pakkailuja. Huomenna näillä näkymin kevätkauden viimeinen pumppi Suomen maaperällä! Eilen otettiin Antin kanssa yhdessä kevään ajaksi Netflixin jenkkiversio, toiveena on että aina niin piristävä How I Met Your Mother -sarja hiukan lievittäisi ensimmäisten viikkojen ikävää pitkien skype-puheluiden ja kaiken uuden ja mielenkiintoisen nähtävän ohella. Aamutuimaan perjantaina olisi sitten lähtö Helsinki–Vantaalle ja Antilla reipas 8 tunnin työpäivän aloitus noin 350 ajokilometrin jälkeen, minulla taas luvassa lentokoneessa istumisen ja lentokentillä sähläämisen täyteinen päivä!