Chicago Day 2

The Field Museum - minä ja Sue, uusi ystäväni :D

Sunnuntaina ponnistin ylös ennen puolta yhdeksää ja seuraavan tunnin ajan paikkasimme Antin kanssa edellispäivältä jäänyttä skypetysvajetta. Yön aikana täällä siirrettiin kelloja tunnin verran kesään päin kaikilla Yhdysvaltain neljällä aikavyöhykkeellä, joten väliaikaisesti aikaero Suomeen verrattuna kutistui seitsemään tuntiin. Vaikka hotellihuoneessani ei ollut jääkaappia, keksin oivan ratkaisun: huoneen toisen ikkunan läheisyydessä ilma tuntui hyvin vilpoisalta, ja mikäli vedin vielä raskaan verhon ikkunan peitoksi, jäi ikkunalaudalle mukavat jääkaappilämpötilat. Nautin aamiaiseksi päivälliseltä jäänyttä deep dish pizzaa ja yhdentoista jälkeen lähdin liikkeelle. Suunnistin Michigan Avenueta pitkin etelää kohti suuntanani valtava luonnonhistoriallinen museo, The Field Museum.

Dylan's Candy Bar

Matkalla pistäydyin suloisen värikkäässä karkkikaupassa ja ihmettelin samalla, miten älyttömän paljon pyöröovia kaupungissa onkaan: kaiken lisäksi ovia täytyy joka paikassa puskea aivan omin voimin. :D Ohitin Millennium Parkin papuineen, jatkoin matkaa taideinstituutin ohi ja myös Grant Park jäi pian taakse. Museo oli vaikuttava ilmestys jo ulkoapäin ja lisää yllätyksiä odotteli sisällä. Pääaukion vetonaulana toimii Tyrannosaurus rex nimeltä Sue, joka on lajinsa parhaiten säilynyt, suurin ja täydellisin yksilö maailmassa. Käytännöllisistä syistä nikamien nokassa keikkuu ainoastaan kopio Suen päästä ja oikea kallo löytyy yläkerrasta: kallolla on painoa 272 kiloa, joka olisi kuulemma aivan liikaa luurangon kannateltavaksi.

Tyylikäs pipon raja otsalla :D

The Field Museum osoittautui kaikin puolin upeaksi paikaksi, ja olisin voinut viettää viikkoja ympäriinsä kierrellen. Katsastin muun muassa laajan näyttelyn Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereiden asutuksen historiasta ja kehittymisestä, astuin muinaiseen Egyptiin kiertelemällä faaraon hautakammiossa ja kurkkimalla sargofageihin, tein luontoretken risteilevässä laiturimaastossa vesilintujen keskellä, tunsin itseni pikkuruiseksi tuijottaessani katosta riippuvaa valaan luurankoa ja kurkkiessani lasiseinien takana möllöttäviä sarvikuonoja, virtahepoja, tiikereitä, kirahveja, karhuja ja mitä erilaisimpia ja kummallisimpia eläimiä kaikista maailman kolkista. On vaikea kuvailla museon jättimäistä kokoa: pelkästään Aasian eläimien kiertämisessä vierähti tovi, vaikka liikuin eteenpäin mahdollisimman vikkelästi pysähtyen vain kaikista kiinnostavimpien eläinyksilöiden kohdalle. Lisäksi lajit oli ryhmitelty esimerkiksi jyrsijöihin, kavio- ja sorkkaeläimiin, kädellisiin, näätä-, kissa- ja pussieläimiin ja niin edelleen. Lisäksi pääsin tutustumaan Haitin voodoo-uskontoon sekä viikinkeihin, joista kummallekin edellä mainitulle oli esillä kiertävät näyttelyt. Opin myös Amerikan alkuperäiskansoista ja astuin keskelle Tyynenmeren saarien aurinkoisia maisemia. Erityisesti minut vaikutti se, millaisella taidolla ja vaivalla loputtomat huoneet täynnä toinen toistaan kiehtovampia asioita oli rakennettu: asettelussa oli todella kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja siksi esimerkiksi eläimet lasien takana oli sijoitettu aidon näköiseen ympäristöön ja faaraon hautakammion käytäviä pitkin kulkiessa tunsi lähes astuneensa seikkailuelokuvan näyttämölle.

Jänskiä toteemipaaluja :D

Hautakammiossa: faaraon portti tuonpuoleiseen

Sacred Powers of Haiti: haitilaisen voodoon henkihahmoja

Museon suljettua ovensa viideltä käpöttelin takaisin Millennium Parkia kohti samalla lähestyvää pilvenpiirtäjäviidakkoa kaukaisuudesta ihaillen. Kesäaikaan siirtymisen vuoksi hämärää sai odottaa tunnin pidempään kuin lauantaina, joten kävin ajan kuluksi parissa turistikaupassa Michigan Avenuelle ja löysinkin joitakin matkamuistoja kotiin vietäväksi. Field Museumia puolestani tuin maksamalla viidestä kivenmurikasta 27 dollaria veroineen :D Kyseessä oli viisi koristekiveä, joihin oli painettu kultaisella kirjasimella sanoja ja jollaisia todennäköisesti saa aivan mistä vain ja varmasti halvemmallakin hinnalla. Päätin silti hankkia jonkinlaisen muiston museovierailusta ja valita kivet sisustuselementiksi meidän kotiin. :)

Ajatelkaas: mikäli olisin vaihtoon hakiessani päässyt kakkosvaihtoehtooni kolmosen sijaan, voisin asua tuossa vasemmalla kohoavassa, sinisessä pilvenpiirtäjässä! Roosevelt Universityn Wabash Buildingin 17 ylintä kerrosta on varattu nimittäin opiskelijoiden asuinkäyttöön. Eikä siinä vielä kaikki, paikka on niin keskellä kaupunkia kun vain voi kuvitella :D

Kadun päässä näkyy Willis Tower

 

Hämärän saavuttua kävin vielä viimeisen kerran tervehtimässä papua iltavalaistuksessa, sillä edellispäivänä puhelimeni akku loppui juuri sopivasti siinä vaiheessa, kun innoissani valmistauduin taltioimaan pavusta heijastuvia upeita näkymiä iltahämärässä. Viikonlopun aikana opin myös lähestymään reippaasti muita turisteja saadakseni muistoksi myös kokonaiskuvia itsestäni päänähtävyyksien kanssa selfieiden lisäksi. Seitsemän jälkeen kävelin takaisin hotellille Trader Joe's -ruokakaupan kautta. Kyseistä ketjua on hehkuttanut useampikin ihminen Yhdysvaltoihin saapumiseni jälkeen, Emilyn isoäiti mukaan lukien. Aluksi liikkeen nimi ei kyllä ollut aivan selvä, pelkän kuulemisen perusteella kun luulin kaupan olevan nimeltään Traitor Joe's, jolloin Joe-parka muuttui kauppiaasta petturiksi :D Emilyn koko perhe sai paljon hupia väärinymmärryksestäni.

Maanantaiaamuna puhelimeni herätystoiminto pärähti käyntiin kello 4.45 ruhtinaallisten viiden ja puolen tunnin unien jälkeen. Silmät hädin tuskin auki mutustin aamiaista, pakkasin loput tavarani ja valmistauduin lähtöön. Kurkustani kuului flunssan vuoksi hädin tuskin pihaustakaan, mikä osoittautui ongelmaksi vastaanottotiskille päästyäni. "Say hello for assistance" -kyltin ohjeistamana ehdin kuiskia yli kuusi kertaa ennen kuin vihdoin tiskin takana olevista tiloista ilmaantui väsyneen näköinen nainen ja sain kirjauduttua ulos hotellista. Nappasin punaisen linjan metron ensin Jacksonille ja sieltä jatkoin sinisellä linjalla O'Harelle asti. Mikäli luulin erottuvani joukosta uupuneen ja flunssaisen ulkonäköni vuoksi, olin väärässä: takanani röhnöttävä mies valtasi kaksi paikkaa kovaäänisesti kuorsaten, ja nopealla vilkaisulla suurin osa matkustajista näytti nuokkuvan paikoillaan hartiat lysyssä ja silmät kiinni. Varautuneena samanlaisiin jonoihin kuin perjantaina Minneapolis-St.Paulilla yllätyin, kun olinkin läpi kaikista tarkastuksista jo 7.20, vain vartin kentälle saapumisen jälkeen. Ehdinkin ennen lentoa napostella hiukan evästä ja hörppäistä kupillisen cappuccinoa. Täytyy kyllä antaa erityismaininta Chicago O'Haren kentälle: ne vessat! Istuinreunuksen peittona oleva muovikalvo vaihtui automaattisesti uuteen, kun kättä heilautti lukijan edessä. Miten luksusta ja hygieenistä! Kaiken kaikkiaan Chicagon reissu oli aivan mahtava ja kaupunki kertakaikkisen upea. :)

Lento kesti jälleen vain alle tunnin verran ja kahdentoista maissa Hamlinen tuttu kampus häämötti jo näköpiirissä. Andersonin halki käveltyäni Emily tuli minua vastaan ja toivotti pontevasti ja selvällä suomenkielellä "Hyvää huomenta!" Huonetoverini on viimeisen parin viikon sisään opiskellut uutterasti suomea koulutehtäviensä ja muiden aktiviteettiensa ohessa. Eräänäkin iltana jo yläsängyssä makoillessani kuulin Emilyn vielä harjoittelevan alapuolellani, sillä vuoroin alapunkasta kuului "Hyvää joulua", "Rakastan nukkua" sekä "Asun Minnesotassa". :D Suomenkielen verbitaivutukset ja kysymysten muodostaminen alkavat olla jo hallussa. Viikonlopun aikana Emily oli opetellut muun muassa värejä, ja tähän mennessä hänen suosikkisanansa on "vaaleanpunainen", niin hauskalta ja monimutkaiselta kun sana ensimmäistä kertaa kuultuna kuulosti. :D Lisäksi ä-kirjain on osoittautunut hyvin helpoksi, ö- ja y-kirjain sen sijaan tuottavat huomattavia vaikeuksia ja niiden lausumista tehostavat aina äärimmäisen hupaisat ilmeet. Huomattavaa edistystä on kuitenkin havaittavissa! :D

Menikö oikein??

Ylpeä opiskelija :D

Sosiaalipsykologian lunttilappuni! Sallittu koko 10x15cm, eli valokuvan tai postikortin kokoluokkaa :)

...ja kääntöpuoli

Kevät on vihdoin saapunut!! +15°C ja aurinkoa :)

Itse en sen sijaan kajonnut koko viikonlopun aikana minkäänlaisiin oppimateriaaleihin, minkä vuoksi loppumaanantai kuluikin arkeologian luennon jälkeen sosiaalipsykologian tenttiin kertaillessa. Olen jälleen erittäin ylpeä kriteerit täyttävästä lunttilapustani, jonka sain päivän aikana kokoon ja joka auttoi minua tänään kokeessa vastailemaan 50 monivalintakysymykseen. Olo on edelleen hyvin flunssainen eivätkä oireet näytä minkäänlaisia hiipumisen merkkejä. No, eiköhän tämä tästä! :D Ainiin, reilut kaksi viikkoa spring breakiin ja siihen, että näen Antin yhdeksän viikon mittaisen välin jälkeen, jippii!! Ja tännekin näyttää saapuneen vihdoin kevät: koko viikoksi on luvattu aurinkoista ja lämmintä, ja tänään saatiinkin nauttia leppeistä reilun 15 plusasteen lämpötiloista. :)