Muuttopäivä

Tänään kokosin aamiaisen ja skypetyksen jälkeen tavarani kampukselle muuttoa varten. Tiivistettyäni kantamukseni mahdollisimman helposti raahattavissa oleviin kokonaisuuksiin, tuijotin oven pieleen kasaamaani röykkiötä päättäväisesti. Kyllähän tuon määrän nyt kantaa yhdessä hujauksessa puolentoista kilometrin mittaisen matkan yliopistolle?

Uloskirjautuessani totesin vastaanottotiskin takana seisovalle naiselle aikovani suunnata muuttokuormani kera Hamlinelle. Nainen kauhistui varmistettuaan, että aikomuksenani todellakin oli taittaa matka kävellen, soitti pikaisen puhelun ja pian istuinkin jo auton kyydissä. Olin perillä muutamassa minuutissa ja lähdin autosta noustuani hitaasti mutta vakaasti hoippumaan kohti Safety and Security -toimistoa, josta minua oli ohjeistettu noutamaan avaimeni. Kantamukseni saivat osakseen ansaittua huvittuneisuutta, ja kuultuaan että olen Suomesta, leppoisan näköinen herra tiskin toisella puolen hörähti, että sukunimeni sisältää sitten varmaankin kymmenen peräkkäistä vokaalia. No ei nyt sentään! Kerrottuani nimeni eräs viereisellä luukulla odottanut tyttö käännähti äkisti minua kohti ja aivan ihastuksissaan pyysi toistamaan sukunimeni, niin kivalta se kuulemma kuulosti. Seeelvä, minähän sitten toistin. :D Pääsin tavaroineni Manor Hallille ja eräs mies ystävällisesti tarjoutui kantamaan matkalaukkuni kolmanteen kerrokseen, sillä rakennuksessa ei ole hissiä. Yritin kyllä varoittaa avuliasta tuttavuutta, että laukussani on täytettä vähintään 25 kilon verran. Kolmanteen kerrokseen päästyäni katselinkin punoittavaa ja hyvin hengästynyttä miestä, joka puuskuttaen ja ohuella äänellä huikkasi "No problem!", kun kiitin suuresti avusta :D

Hetken päästä sain tuntea itseni tyhmäksi (kuten ne kymmenet muutkin kerrat joka päivä...), kun sovittelin avainta huoneeni lukkoon ties miten päin ja yritin väännellä joka suuntaan. Onneksi viereisissä huoneissa majoittuvat opiskelijat, joiden nimet unohtuivat sillä hetkellä kun kuulin ne, tulivat apuun ja pääsin rymyämään huoneeseen sisään pakaaseineni. Ensireaktio oli shokki. Täälläkö pitäisi asua seuraavat neljä kuukautta? Manor Hall on asuntoloista paitsi kaunein ulkopuolelta, myös vanhin, vuodelta 1922. Ja siltähän sisällä huoneessa myös näytti: :D En myöskään ollut osannut varautua petien sijoitteluun, sillä minun ja Emilyn sängyt oli pinottu päällekkäin kerrossängyksi.

Lavuaarin viereisessä olevan oven takaa löytyy iso walk in -closet

Öööö mitä? :D Tämmöinen odotteli huoneen ovessa
valmiina! Emilyllä on iloinen perhekuva, mulla taas
otos pulleaposkisesta pojasta jääkiekkovetimissä.

Seuraavaksi huomasin, etten onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta kytkeytymään wifiin. Lähdin International and Off-Campus Programs -toimistoon ja sisään päästyäni minua tervehtikin innokas Chris, jonka viesteistä sähköpostilaatikkoni on tasaisin väliajoin täyttynyt siitä lähtien, kun sain tietää sisäänpääsystäni. Sain väliaikaiset tunnukset wifiä varten, infopaketin sekä selviytymispakkauksen: shampoo, hoitoaine, vartalovoide, käsisaippua, pieni ensiapupakkaus, hammasharja sekä vesipullo.

Kolmen jälkeen lähdin kohti Walmartia ja Targetia aikomuksenani hankkia joitakin puuttuvia tavaroita huonetta varten. Jos koskaan etsitte Targetin kokoisesta (eli aivan jättimäisestä) ja entuudelta tuntemattomasta kaupasta jotakin erittäin spesifiä, kannattaa heti suunnata ensimmäisen näkökenttään osuvan myyjän luo ja reippaasti kysäistä. :D Itse päätin ensin metsästää jatkojohtoa puoli tuntia itse, ja myyjältä kysyttyäni löysin hyllyn puolessa minuutissa.

Tällaisia löytyy kauppojen tuulikaapeista, näitä oli toisessa vielä
lisää rivissä... :D

Eräs reissun kohokohdista oli, kun yllätyksekseni osuin suurelle hedelmä- ja vihannesosastolle ja pääsin lastaamaan koriini banaaneja, omenoita ja päärynöitä! Käväisin myös Walmartissa, enkä tälläkään kertaa törmännyt siihen "terveellistä ruokaa" -osastoon :D Koko kauppareissun saldona oli tyyny, sängyn kaiteeseen klipsillä kiinnittyvä lamppu, jatkojohto, edellä mainitut hedelmät, tiskiaine, rättejä, tiskisieniä, muki, kulho, kylpypyyhe sekä henkareita. Yhteensä sain pulittaa kaikista tarvikkeistani alle $50.

Koska Emily muuttaa kampukselle joululoman ja Uruguayssa vaihdossa viettämänsä syksyn jäljiltä vasta viikon kuluttua, sain valita ensiksi sängyn, työpöydän ja lipaston. Päädyin ottamaan haltuuni yläpunkan, mikron ja jääkaapin vieressä seisovan pöydän sekä sänkyjen päädyssä nököttävän jykevän lipaston, jota apunani käyttäen pääsen nukkumapaikkaani kapuamaan. Sisustinkin makuusijani jo kodikkaaksi: uusi pirteän värinen täkki, tyyny sekä koto-Suomesta asti tuotu aluslakana. Jatkojohdon avulla sain virran yläsänkyyni asti ja napsautin uuden lamppuni sängyn laitaan kiinni. Tärkein kuitenkin vielä puuttui, ja vietin seuraavan varttitunnin kiinnittäen sinitarralla Antin kuvia seinälle siistiin riviin :D

Heti parani mielen lisäksi koko huoneen yleisilme! Informoin jo Emilyä, että tällainen sisustuselementti odottaa sitten sänkyni yläpuolella, jotta hän tietää varautua. Jätän tavaroiden purkamisen huomiselle ja pian suuntana on suihku :) Vaikka rakennus on vanha, ovat kylppäritilat kuitenkin pistetty uusiksi ja sijaitsevat suunnilleen kymmenen metrin päässä huoneeni ovesta. Käytävällä on yksi kylppäri naisille ja toinen miehille, ja naisten tiloista löytyy kolme lavuaaria, kolme vessakoppia, kolme suihkua sekä yksi amme. Nyt on pari päivää vapaata ennen orientaatioiden alkua ja aikaa sopeutua :)