Arkeologiaa amerikkalaisittain

Emily kävi tänään kampuksen postitoimistolla
hakemassa kaikki minulle Amazonin kautta
saapuneet viisi kurssikirjaa!

Tänään astelin tuhdin lounaan jälkeen Giddens Learning Center -rakennukseen Emilyn kanssa. Sisään päästyämme lähdimme kumpikin omille teillemme, sillä minun oli määrä suunnistaa talon länsisiipeen, Emilyn taas eteläsiipeen. Löysin luokkahuoneen helposti, ja tila paljastui oikein mukavaksi, joskin suuriin auditorioihin verrattuna pikkuruiseksi. Koska Hamline on yksityinen yliopisto, jää opiskelijoiden kokonaismäärä alle viiden tuhannen. Siksi myös luokkakoot ovat pieniä, usein 15-30 opiskelijaa, kun Tampereen yliopistossa olen tottunut jakamaan luentosalit vähintään sadan, toisinaan jopa kolmensadan kanssaopiskelijan kanssa.

Tuolit oli aseteltu huoneeseen kolmeen riviin, ja valikoituani sopivan istumapaikan läheltä rivin ovenpuoleista päätä, huomasin käsinojassa kummallisen läpyskän. Päättelin nopeasti sen olevan pikkuruinen pöytä, ja kiinnostuneena sen mekaniikasta laskin laudan eteeni vaakatasoon ja nostin takaisin ylös. Huvikseni painoin tarjotinta muistuttavan pöytäkappaleen vielä toistamiseen vatsani tienoille ja vedin sen sitten hitaasti pöydän pintaa tutkaillen ylös. Vilkaistuani vasemmalle sivulleni huomasin erään omalla paikallaan istuvan pojan tuijottavan puuhiani kummissaan ja erittäin huvittuneen näköisenä. Huomio sai minut lätkäisemään tarjottimen takaisin vaaka-asentoon ja pikaisesti, sivuilleni katselematta keräilemään repustani muistiinpanovälineet. Mikäli joukossa oli vielä joku, joka ei ollut sähläykseni perusteella päätellyt minun olevan jostakin muualta, viimeistään alkuluennon esittelykierros paljasti minun olevan muukalainen Suomesta. Ystävällinen professori käyttikin tätä tietoa luennon aikana hyväkseen heittämällä minulle yhtäkkiä aiheeseen liittyvän kysymyksen, jonka myötä minun täytyi lennosta alkaa pohtia, millä tavoin puolueet Suomessa suhtautuvat ilmaston muutokseen ja onko eri puoluekantojen välillä suurempi konsensus asioista kuin esimerkiksi konservatiivien ja liberaalien välillä Amerikassa. Oikeiden sanojen ja ilmaisujen löytämistä ei lainkaan helpottanut se, että koko luokka kääntyi puhuessaan tuijottamaan minua kiinnostuneen intensiivisesti.

Luento oli joka tapauksessa erittäin hauska ja kiintoisa, vaikka professori lähinnä ehtikin puhua omasta kenttätyöstään Alaskassa, Kaakkois-Aasiassa ja ympäri Yhdysvaltoja sekä esitellä kurssin rakenteen ja suurimmat työt. Täällä kurssit järjestyvät viikolle kahdella tavalla: sosiaalipsykologiaa ja viestintää minulla on tiistaisin ja torstaisin, ja luennot kestävät puolitoista tuntia. Arkeologiasta puolestaan saan nauttia kolmena päivänä viikossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, ja luennot ovat vaivaisen tunnin mittaisia. Aika vilahtikin tänään ohi hyvin nopeasti, sillä viime kerran taisin istua yhtä lyhyellä oppitunnilla yläasteella.

Giddens Learning Center, lyhyemmin GLC

Ennen luentoa ahmaisemani herkullinen lounas: salaattia, säilykemandariinia ja ananaspaloja,
raejuustoa, kanaa, pinaattipiirasta, hiukan kylmää makaronisalaattia kera lämpimän tonnikalajuustoleivän.
Namimaiskis!

Strawberries + Crème Frappuccino

Chapter 1. Meet Some Real Archaeologists

Tunnin jälkeen nappasin Starbucksista mansikkafrappuccinon kermavaahdolla ja istahdin erääseen Anderson Centerin nojatuolirykelmistä skypettämään Antin kanssa ja lueskelemaan arkeologian oppikirjani ensimmäistä kappaletta. Myöhemmin käpöttelin mailin päässä sijaitsevalle YMCA:lle pumppiin. Tänään oli kyseisen YMCA:n viimeinen päivä siinä rakennuksessa, joten seinät olivat täynnä tervehdyksiä, kiitoksia ja muita raapustuksia. YMCA Midway muuttaa tämän viikon aikana uuteen, väliaikaiseen sijaintiinsa puolisen mailia kauemmaksi, ja vanha rakennus laitetaan maan tasalle uutukaisten tilojen tieltä. Lämmöt olikin ilmeisesti jo käännetty pois päältä, sillä salissa vallitsi poikkeuksellisen kolea lämpötila ja moni pumppasikin pitkähihainen yllään. Treenin päätteeksi sain kyydin takaisin yliopistolle samalta naiselta kuin viime viikon keskiviikkonakin.

Matkalla pumppiin!

Uusia yllättäviä huomioita: Emily kertoi minulle eilen erittäin huvittuneena, että Uruguayssa hänen vaihdossa ollessaan ihmiset RIPUSTIVAT pyykit otettuaan ne pesukoneesta, ajatella! Nauraen ihmettelin, mitä kummallista pyykkien ripustamisessa on, kunnes kuulin, että täällä pyykit on pesun jälkeen tapana heittää suoraan kuivausrumpuun. Seuraavaksi Emily kummasteli, ripustammeko pyykit Suomessa talviaikaan sisälle. Vastattuani myöntävästi kysymykseen hän totesi, että Uruguayssa oli pyykättävä sään mukaan, sillä sadeilmalla pyykkien kuivaaminen ulkona narulla on luonnollisesti haastavaa. Toinen parin päivän sijaan tekemäni huomio koskee busseja: STOP-nappuloiden painamisen sijaan busseissa on keltaisia naruja, jotka kulkevat ikkunoiden alareunoja ja karmeja pitkin ja joista tulee vetäistä bussin pysäyttämiseksi.

Kolmannen huomioni tein jo heti tänne saavuttuani: täällä on tapana hyödyntää wc-koppien tarjoamat tiedotus- ja mainontamahdollisuudet, ja esimerkiksi tällä hetkellä kerroksen naisten vessojen kopeista, vastapäätä pönttöä löytyy syömishäiriöiden, minäkuvan ja kiusaamisen linkittymisestä kertova tietoisku sekä jonkinlaisia muistutuksia ystävänpäivän varalle, kuten ”Remember to be safe and responsible!” sekä ”Consent is sexy!” Ennen kuin paperi vaihtui, sai vessakäynneillä lueskella stalkkaamisen ja vainoamisen yleisyydestä Yhdysvalloissa. Postauksen viimeinen huomio: luulin olevani melko hyvä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, mutta Emily vie multitaskaamisen kyllä aivan uudelle tasolle. Tänään katselin nimittäin huonetoverini lukevan läppärillään artikkelia, katsovan viereisessä ikkunassa Frendejä, syövän ja lähettävän jollekulle viestiä - kaikki tämä samaan aikaan. Yhtä helposti kuulemma onnistuu yhtä aikaa kutominen, ohjelman seuraaminen ja kirjan lukeminen. Huh! :D

Nyt olisi suihkun aika, ja huomenna on sitten luentojen osalta vuorossa sosiaalipsykologiaa ja viestintää! :)