Ostoksia ja arkeologista fiktiota

Eilinen aamupäiväni kului pääasiassa puolis(k)oni kanssa skypetellen. Emily on jo oppinut poimimaan puheestani oman nimensä (sen jälkeen kun kerroin, että äännän nimen eri tavalla suomeksi kuin englanniksi) ja joitakin muita sanoja. Yhtäkkiä hän saattaa kesken skypepuheluni käännähtää tuolillaan voitonriemuisesti ja huudahtaa "HAAA, I know what you're talking about!!" Näin kävi esimerkiksi kuvaillessani Antille, miten Emilyn ensikohtaaminen salmiakin kanssa sujui, sillä lähekkäin puheessani esiintyivät kaksi tuttua sanaa: Emily ja salmiakki. :D Ennen liikkeelle lähtöä söin lounaaksi pikapuuroa ja siitähän vasta ilo irtosi, kun satuin kutsumaan ateriaani englanninkielisellä termillä "porridge". Tiedänpähän tästä lähin, että vain kultakutri ja kolme karhua syövät "porridgea", kun täällä puuro on "oatmeal" :D Myös tätä tarinaa Antille kertoessani Emily hykerteli itsekseen selkäni takana poimiessaan selostuksestani tuttuja sanoja.

Puoli kahden maissa hyppäsin Snelling Avenuen asemalla metron kyytiin, vaihdoin siniselle linjalle Downtown Eastilla ja jäin kyydistä pääteasemalla Mall of Americassa. Koska käyntini jättimäisessä ostoskeskuksessa viikkoa aiemmin jäi hiukan lyhyeksi kaiken ihmettelyn ja päivällissuunnitelmien vuoksi, päätin käyttää sunnuntain tutustumalla liikkeiden tarjontaan ja valikoimaan tarkemmin. Teinkin retkeni aikana hyviä löytöjä, vaikka täytyykin myöntää, että tällä kertaa tasapainoilu kahden eri asian välillä, mitä haluan ja mitä tarvitsen, kallistui ensimmäisen voittoon. Suomessa en viimeisten kuukausien aikana juurikaan shoppaillut, sillä tiesin pääseväni täällä aivan uusien apajien ääreen. Onnistuin siis oikeuttamaan muutaman käsiini keräämäni ostoskassin useilla vedenpitävillä perusteluilla. Jälleen Mall of American keskusaukiolla oli meneillään jonkinlainen tapahtuma, jota ensin katselin tyynesti sivusilmällä viestitellessäni Antille hyviä öitä. Samassa tajusin kuka lavalla oikein oli jakamassa nimikirjoituksia: erään lempisarjani (engl. Pretty Little Liars, suom. Valehtelevat viettelijät) kärkinäyttelijöiden joukkoon lukeutuva nuori mies, Keegan Allen! En pienestä innostuspiikistäni huolimatta liittynyt aukiolla kiemurtelevaan, teinityttöjä kuhisevaan jonoon, vaan lähdin kiertelemään ostoskeskuksen loputtomilta tuntuvia käytäviä.

AH! Osa eilisistä ostoksistani :D Olikohan tässä jokin väriteema??

IIIIIK siis Keegan Allen!

Täällä tavallisia pyöräilijöitä ei ainakaan näin talviaikaan paljon näy, mutta kunnon varusteisiin sonnustautuneihin, ammattilaiseräilijöiltä näyttäviin kulkijoihin törmää aina silloin tällöin metrossa. Eilenkin metroon tunki pyörineen kaksi miestä, joista toinen kannatteli kovin kummallisen näköistä pyörää: renkaat olivat paksummat kuin mopossa ja muutenkin kyseessä oli hyvin massiivisen näköinen vekotin. Parivaljakon toinen osapuoli puolestaan kiinnitti normaalilta maastopyörältä näyttävän menopelinsä pyörille tarkoitettuun seinätelineeseen. Täällä myös bussilla voi helposti matkustaa pyörän kanssa, sillä bussin nokassa on kunnon telineet pyörille, ja olen usein nähnyt jonkun pyrähtävän pysäkille pyörineen, nostavan kulkuvälineensä linja-auton nokkaan ja kipuavan kyytiin.

Hirmukätevä systeemi pakkaskeleillä! Napin painalluksesta tehokkaat
lämpölamput syttyvät, ja metroa saa odotella lämmitetyssä katoksessa :)

Tänään oli vuorossa kolmas arkeologian luento, ja vihdoin pääsimme katselemaan professorin (jo kolmatta kertaa) paikalle tuomia esineitä. Kaikki olivat hänen useissa eri maailman kolkissa toteuttamansa kenttätyön löydöksiä. Ne, jotka eivät koskaan olleet tutustuneet kenttätyöhön käytännössä tai suorittaneet opintoja arkeologian piirissä, pääsivät ensimmäisenä tutkailemaan esineitä ja valitsemaan oman suosikkinsa. Itse poimin sormiini jonkinlaisen kulhon kappaleen, joka näytti olevan savea ja jonka pinnalla risteili geometrisiä kuvioita. Perjantaiksi minun täytyykin palauttaa esinettä koskevat muistiinpanoni kera palaseen liittyvän fiktionaalisen tarinan. Aloitin työtä jo tänään kirjoittelemalla englanniksi 500 sanan verran kuvailua pienen kambodzalaisen kylän sadonkorjuujuhlasta, jossa taidokkaasti koristeltua astiaa käytettiin hedelmäkulhona :D

Luennon jälkeen palautusjuomaksi Double Chocolaty Chip Frappuccino

Ihanan aurinkoinen ja keväinen sää!

Oma asumukseni Manor Hall

Lounas

Jälkkäriksi jätskiä keksinmurusilla

Anderson Center

Päivällinen

Myöhemmin ponnistin jälleen Snelling Avenuen metroasemalle ja hurautin Saint Paulin keskustaan steppiin. Paikalla olivat sekä raskaana oleva nainen, Mia, edellisviikon tunnilta sekä tuttu ohjaaja Theresa. Muutenkin salissa oli huomattavasti enemmän porukkaa kuin viimeksi, sisältäen yllättävän suuren osuuden miehiä. Tunti sujui hikisissä ja vauhdikkaissa merkeissä, ja koska koreografia näytti säilyneen lihasmuistissa, pysyin jo hyvin menossa mukana.

Ensimmäistä kertaa ajoitukseni oli loistava paluumatkalla yliopistolle: hypättyäni metrosta pääsin suoraan 84 numeron bussin kyytiin, joka vei minut aivan Anderson Centerin portaiden eteen. Nälkäisenä kipusin toiseen kerrokseen haukkaamaan päivällistä. Palauttaessani astioita huomasin toiset vaihtarit (joiden kelkasta olen tavallaan viimeisen viikon sisään pudonnut, sillä en jaksa hengata porukalla missään yötä myöten), jotka nauraen veikkasivat, että olin jälleen kerran treenistä tulossa. Nyt luvassa vielä kurkistus kouluhommiin ja sitten kutsuu suihku!