Lisää kulttuuriyllätyksiä ja paikallista tyylitajua

On erittäin hauskaa ja kätevää, että Floridasta kotoisin olevan ja Minnesotassa pari vuotta viettäneen huonetoverini kautta pääsen kurkistamaan amerikkalaiseen tapakulttuuriin ja esittämään tyhmiäkin kysymyksiä. Emily oli kuulemma jo suuresti ihmetellyt joitakin blogini kuvia: keltaista koulubussia, periamerikkalaisen näköistä katua, Targetin hillittömän yliampuvasta ystävänpäiväosastosta nappaamaani otosta sekä kaikkia muita sellaisia minusta hyvin jännittäviä tai huvittavia asioita, jotka hänelle ovat aina olleet arkipäivää.

Eräs kysymys sai Emilyn purskahtamaan nauruun: tiedättehän, kuinka kaikissa elokuvissa ja tv-sarjoissa amerikkalaiset vain käppäilevät ulko-ovesta sisään kengät jalassa, kuljeksivat ympäriinsä kotonaan kengät jalassa ja jopa röhnöttävät sängyllä kengät jalassa? No, Emily ei kuulemma tiedä ketään joka toimisi edellä kuvatulla tavalla! Odotin jopa, että hän kuljeksisi huoneessamme jatkuvasti kengät jalassa, mutta hänpä riisuukin ne siististi heti ovesta sisään tullessaan ja vie ne vaatehuoneeseen :D Mikä pettymys! Olisin vähintään odottanut, että Emily olisi edes tunnistanut kyseisen tavan eikä nauraen ihmetellyt ajatuksen älyttömyyttä. Joku toinen oli puolestaan kysynyt aidosti hyvin uteliaana Emilyltä, hyvästelevätkö ihmiset koskaan Amerikassa toisiaan puhelimessa puhuessaan, sillä leffoille ja tv-sarjoille tyypilliset puhelinkeskustelut tuntuvat yleensä loppuvan kuin seinään ja ilman mitään kummempia sopimisia kumpikin keskustelun osapuolista löytää samaan tapaamispaikkaan samaan aikaan.

Lisäksi olen oppinut, että maapähkinävoita voi syödä käytännössä aivan minkä tahansa ruoan lisukkeena! Emily tuntuu rakastavan maapähkinävoita sen kaikissa olomuodoissa (kunhan se ei ole low fat -versio) ja sivelee sitä jopa omenan päälle ennen jokaista haukkua :D Eräs Emilyn hehkuttama herkku, jota minun on pakko kokeilla seuraavien viikkojen sisällä, on maukas voileipä hillolla ja maapähkinävoilla! Niin, ja mikäli ihmettelitte, Emily on minua hoikempi edellä kuvatuista syömistottumuksista huolimatta. :D

Eilinen pumppi sujui oikein mukavasti ja fiilis oli loistava, kun kaiuttimista pärähti viime kesäinen ohjelma, jonka tunsin jälleen kuin omat taskuni. Nyt nykyistä ohjelmaa on jo vedetty niin kauan, että ohjaajat saavat alkaa miksailemaan oman makunsa mukaan biisejä ja koreografioita aiemmista pumppiohjelmista. Tänään suuntana on Saint Paulin keskustan YMCA, sillä lähimpänä sijaitseva ei tänä iltana tarjoa tunteja, joista olisin kiinnostunut.

Aamupäivällä ponnistimme Emilyn kanssa yhdessä kohti University Avenuen kauppoja: aivan vierivieressä sijaitsevat Walmart, Target, Rainbow ja Cub Foods, jotka kaikki ovat superisoja marketteja. Kävin viimeksi mainitussa jättimäisessä marketissa lataamassa metroon ja bussiin käyvään Go-To-korttiini 30 dollarin arvosta matkoja ja sitten pistäydyimme vielä Walmartissa. Täällä lähes kaikista kemppari- ja hygieniapuolen merkkituotteista (Garnier, Pantene, Head&Shoulders) on vastaavat halpaversionsa aina kätevästi merkkiputelin viereen aseteltuna, ja siksi vaikka keräsin syliini valtavat pullolliset hoitoainetta, shampoota, vartalovoidetta ja muita vastaavia tuotteita, ostosteni loppusumma jäi alle 15 dollarin.

Walmartin ystävänpäiväosasto paikannettu!

Halpisversioiden kyljissä jopa lukee, mitä merkkituotetta kyseinen tökötti vastaa!

Huh!

Yliopistolle päästyämme kipusimme Anderson Centerin toiseen kerrokseen syömään ja täytyy myöntää, taisin hiukan innostua kaikkien jälkiruokavaihtoehtojen keskellä. Ateria oli joka tapauksessa erittäin täyttävä ja herkullinen! Aikomuksenani on joka tapauksessa polttaa nielemäni kalorit tänään BodyStepin tahdissa :D

 

Tällä hetkellä ulkona tuiskuttaa sankasti lunta ensimmäistä kertaa tänne pääsyni jälkeen. Lumipyry alkoi jo parisen tuntia sitten, mutta juuri äsken Emily ponkaisi ylös tuolistaan ja kiljaisi ”It's snowing!” ja vietti seuraavat viisi minuuttia tähyillen innoissaan ikkunasta sinne tänne kieppuvia lumihiutaleita :D Kävelymatka metroasemalle tulee olemaan mielenkiintoinen tuossa säässä, parasta vetää kumpparit jalkaan ja kasata ylle kunnon talvivarustus!

--------------------------------4 ja puoli tuntia myöhemmin-------------------------------

Steppi oli loistava ja tutustuin jälleen uusiin ihmisiin! Myös Saint Paulin keskustan YMCA:lla minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Ennen tuntia jutustelin mukavia ohjaajan, Teresan ja erään raskaana olevan naisen, Mian kanssa, ja molemmat olivat hyvin kiinnostuneita kuulemaan, mistä tulen, millä tunneilla käyn Suomessa ja mitä opiskelen. Tunti oli hikinen, hauska ja sopivasti haastava. Seuraava kerta sujuu varmasti vielä sutjakkaammin, kun vauhdikkaat koreografiat ovat jo tuttuja.

Rohkenin jopa astua naisten K-18 pukuhuoneeseen sen sijaan, että
olisin avannut oven, jonka vieressä oleva kyltti ilmoitti "FOR ALL AGES" :D

Tunnin jälkeen jäin vielä hetkeksi juttelemaan naisten kanssa ja Mia tarjosi minulle kyytiä lähimmälle metroasemalle, "etten joutuisi matkalla ryöstetyksi". Kieltäydyin kuitenkin ystävällisesti tarjouksesta, lähimmälle pysäkille kun oli matkaa ruhtinaalliset 50 metriä. Koska kyseessä oli vihreän linjan viimeinen pysäkki Saint Paulin päässä, Minneapolisista saapunut metro lähti takaisin samaan suuntaan. Ensimmäisen pysäkinvälin sainkin viettää metrossa aivan yksikseni, koska olin ainoa päätepysäkiltä kyytiin noussut matkustaja: koko junassa olimme vain minä ja kuljettaja ensimmäisen vaunun nokassa. Seuraavilta asemilta kyytiin nousi lisää ihmisiä, ja sain jälleen kerran todistaa joidenkin ihmisten pettämätöntä tyylitajua. Näin muun muassa poikia, joiden housut oli coolisti vyötetty pakaroiden alle niin, että eräänkin mustat, pihvikuvioiset (ihan oikeasti, pihvin kuvia ympäriinsä mustalla pohjalla!) bokserit paistoivat kaikille muille matkaajille. Eräs nainen puolestaan oli sonnustautunut mikkihiirikuvioisiin pyjamahousuihin ja ruskeaan toppatakkiin. Muutama päivä takaperin näin eräällä miehellä lököttävien college-housujen päällä väljät sähkönsiniset shortsit, ja selässään kyseinen matkustaja kantoi valtavaa, kirkkaan pinkkiä reppua. Jalassaan tällä tyylitajuisella yksilöllä oli leopardikuvioiset lenkkarit.

Snelling Avenuen metroasemalle puksuteltuani käpöttelin takaisin yliopistolle, kiipesin portaat Anderson Centerin toiseen kerrokseen ja huomasin olevani paikalla juuri ennen päivällisajan loppumista. Samassa havaitsin muut vaihtarit eräässä pöydässä, kävin täyttämässä lautaseni salaatilla, muutamalla ranskalaisella, voileipäkolmiolla ja paneroidulla kanafileellä (käytännössä sama annos kuin lounaalla, mutta ilman jälkiruokia), ahdoin ruoan tehokkaasti sisuksiini samalla muiden vaihtareiden kanssa rupatellen ja sitten palasin huoneeseemme Manor Halliin. Emily oli jo ehtinyt huolestua kun minua ei kuulunut kotiin, vaikka kello oli vasta 19.45. Huomenna pääsenkin sitten osallistumaan ensimmäiselle kevään luennoistani, sillä vuorossa on arkeologian periaatteet klo 12.40. Jänskää! :)