![]() |
| Näkymiä Anderson Centerin kolmannesta kerroksesta: aurinkoiselta ja kutsuvalta kattoterassilta aukeaa näkymä kampuksen Old Main -rakennukselle |
Herätyskelloni pärähti soimaan kahdeksalta, ja kapusin
yläsängystäni aloittaakseni aamutoimeni. Päiväni lähti käyntiin loistouutisilla, sillä avatessani sähköpostini huomasin saaneeni viestin asuntola-asioista vastaavalta toimistolta: viime sunnuntaina kadottamani huoneen avain oli löytynyt Anderson Centeristä ja palautunut Safety and Security -toimistoon! Minun ei siis tarvitsisikaan maksaa 30 dollaria lukon vaihdosta, mikä onni! :)
Aamiaiseksi kuorin kaksi mehukasta appelsiinia ja juuri ennen puolta kymmentä ponnahdin Manor Hallilta kohti East Hallia, jossa Introduction to Communication Studies -kurssini aloitusluennon oli määrä alkaa. Kurssin osallistujamäärä oli suuri verrattuna moniin muihin luokkiin täällä: 42 opiskelijaa, joista suurin osa oli vasta aloittanut ensimmäisen opiskeluvuotensa syksyllä. Vaikken itsekään ole mikään vanhus ja jenkkien lainsäädännön mukaan saavutin täysi-ikäisyyden vasta alle puoli vuotta sitten, tunsin itseni hyvin vanhaksi kuunnellessani vuonna 1996 syntyneiden, suoraan lukion penkiltä yliopistoon edenneiden tyttöjen kepeää kikatusta ja ei-kovin-hiljaista kuiskuttelua.
Suurin osa kanssaopiskelijoista vaikutti kuitenkin suhtautuvan opetettavaan asiaan vakavammin, vaikka ilmapiiri olikin rento, ja leppoisa professori käytti puolitoistatuntisen luennon kertoilemalla pääosin itsestään ja kurssin tavoitteista. Nimenhuudon edettyä aakkosten loppupäähän professori katsahti papereihinsa hiukan normaalia pidempään, rykäisi ja urhoollisesti äänsi sukunimeni parhaansa mukaan. Kyseessä oli ehdottomasti paras tähän mennessä kuulemani yritys, (harva vaivautuu edes yrittämään mahdottoman tehtävän edessä) ja kerroinkin kehut professorille. Esittelykierrosta suorittaessamme parikseni valikoitui ensimmäisen vuoden opiskelija Grace, ja hetken tutustumisen jälkeen esittelimme toisemme koko luokalle. Jälleen kerran sain ihmetellä, miten pitkiä monet ihmiset täällä ovat: luokkaan mahtui kaksi parimetristä hujoppia, joista yllättäen kumpikin pelasi koripalloa. Taistellessaan muutaman muunkin opiskelijan nimen ääntämisen kanssa professori kertoi, että eräällä hänen kursseistaan on 25 opiskelijaa, joista vain neljä on miehiä. Näistä miehistä kolmen nimi sattuu kuulemma olemaan Tyler :D
Aamiaiseksi kuorin kaksi mehukasta appelsiinia ja juuri ennen puolta kymmentä ponnahdin Manor Hallilta kohti East Hallia, jossa Introduction to Communication Studies -kurssini aloitusluennon oli määrä alkaa. Kurssin osallistujamäärä oli suuri verrattuna moniin muihin luokkiin täällä: 42 opiskelijaa, joista suurin osa oli vasta aloittanut ensimmäisen opiskeluvuotensa syksyllä. Vaikken itsekään ole mikään vanhus ja jenkkien lainsäädännön mukaan saavutin täysi-ikäisyyden vasta alle puoli vuotta sitten, tunsin itseni hyvin vanhaksi kuunnellessani vuonna 1996 syntyneiden, suoraan lukion penkiltä yliopistoon edenneiden tyttöjen kepeää kikatusta ja ei-kovin-hiljaista kuiskuttelua.
Suurin osa kanssaopiskelijoista vaikutti kuitenkin suhtautuvan opetettavaan asiaan vakavammin, vaikka ilmapiiri olikin rento, ja leppoisa professori käytti puolitoistatuntisen luennon kertoilemalla pääosin itsestään ja kurssin tavoitteista. Nimenhuudon edettyä aakkosten loppupäähän professori katsahti papereihinsa hiukan normaalia pidempään, rykäisi ja urhoollisesti äänsi sukunimeni parhaansa mukaan. Kyseessä oli ehdottomasti paras tähän mennessä kuulemani yritys, (harva vaivautuu edes yrittämään mahdottoman tehtävän edessä) ja kerroinkin kehut professorille. Esittelykierrosta suorittaessamme parikseni valikoitui ensimmäisen vuoden opiskelija Grace, ja hetken tutustumisen jälkeen esittelimme toisemme koko luokalle. Jälleen kerran sain ihmetellä, miten pitkiä monet ihmiset täällä ovat: luokkaan mahtui kaksi parimetristä hujoppia, joista yllättäen kumpikin pelasi koripalloa. Taistellessaan muutaman muunkin opiskelijan nimen ääntämisen kanssa professori kertoi, että eräällä hänen kursseistaan on 25 opiskelijaa, joista vain neljä on miehiä. Näistä miehistä kolmen nimi sattuu kuulemma olemaan Tyler :D
![]() |
| Peanut Butter Swirl Brownies |
![]() |
| Herkullinen lounaani, jonka lappasin sisuksiini ennen ylläolevassa kuvassa näkyviä antimia! |
Luennon loputtua kävelin East
Hallista Anderson Centerin kolmanteen kerrokseen ja pirautin Antille.
Söin lounasta vaihtariporukassa ja puoli yhden jälkeen suunnistin
Robbins Science Centeriin sosiaalipsykologian luentoani varten.
Oikeaan luokkaan navigoituani näin eturivissä tutut kasvot, sillä
aivan vastapäätä minun ja Emilyn huonetta asusteleva, RA:ni Luci
oli myös löytänyt tiensä kurssille. Kurssin vetäjäksi paljastui
saksalaissyntyinen naisprofessori, jonka aksentti aiheutti minulle
hiukan päänvaivaa ja pakotti todella keskittymään hänen
puheeseensa siitä huolimatta, että nainen kertoi saapuneensa
Yhdysvaltoihin lähes 35 vuotta sitten. Pian huomasin, että
professori Dietrichillä on tapana seisoa ERITTÄIN lähellä
opiskelijoita, siis käytännössä astua aivan kiinni ensimmäiseen
riviin ja luennoida sitten enemmänkin ikään kuin taaemmille
riveille eturiviin uskaltautuneiden yllä huojuen. Aluksi professori
vaikutti vähiten mukavalta tapaamistani kolmesta professorista,
mutta luennon loppuun mennessä olin jo päättänyt hänen olevan
vain pikkuisen omalaatuinen ja pääosin erittäin huumorintajuinen
nainen.
Kurssi tulee olemaan siltäkin osin hauska ja mielenkiintoinen, että pääaineeni Tampereen yliopistossa on sosiaalipsykologia, ja kyseessä on sosiaalipsykologian peruskurssi. Hamlinessa sosiaalipsykologiaa tarjotaan kurssin verran sekä psykologian että sosiologian puolella, ja tänä keväänä pääsen syventymään tarkemmin psykologiseen sosiaalipsykologiaan. Tampereen yliopistossa painottuminen on päinvastainen, joten uskon kurssin tarjoavan sekä monia entuudestaan tuttuja aiheita että paljon kiintoisia oppimiskokemuksia uusin näkökulmin. Myös tällä luennolla suoritimme esittelykierroksen, ja muut opiskelijat suhtautuivat puheenvuorooni hyvin kiinnostuneesti. Täällä ylipäätään se, että olen matkustanut Euroopasta asti Minnesotaan sekä se, että puhun kolmea kieltä ja opiskelen parhaillani neljättä, ovat ihmettelyn arvoisia seikkoja. Professori vaati jokaista keksimään myös jonkinlaisen hauskan tai kiintoisan faktan itsestään perusesittelyjen lisäksi, ja yksi tyttö hihkaisi hymyssä suin ”I reeeeallly like bunnies!” Professorin vastaus sai koko luokan repeämään: ”Bunnies? I eat bunnies!” Aika julmaa julistaa tuollaista sen jälkeen, kun toinen on juuri innoissaan hehkuttanut kuinka ihania lemmikkejä puput ovat :D
![]() |
| Joka päivä kampuksella tapahtuu jotakin, ja usein Anderson Centerin aulassa saa seurailla musiikkiesityksiä ja jammailutuokioita, jotka ovat jopa ihan oikeasti kivaa kuultavaa! |
![]() |
| Cinnamon Dolce Latte |
![]() |
| Eilisessä postauksessani kuvailemani vessatietoiskut sekä tiukkailmeinen muistutus pöntön huuhtelusta |








Olipa hyvä säkä sen avaimen kanssa!! Keksit varmaan mukavammankin sijoituskohteen 30:lle taalalle :). Onkos siinä Manor hallissa minkäänlaisia yhteisiä oleskelutiloja?
VastaaPoistaNiinpä! Olin ihan varma että se oli mennyttä kun olin niin pitkän matkan taaplannut sinä päivänä kun se katosi. Oleskelutilat löytyy pari kerrosta alaspäin, mutta en tiedä hengaako siellä ihmiset kamalasti yleensä :) Mutta periaatteessa siellä voisi olla jotain ohjelmaa, eilen siellä kuulemma oli ilmainen ruokatarjoilu, mutta olin juuri syönyt päivällistä niin en mennyt. Aika paljon opiskelijat köllöttelevät Anderson Centerissä, kun siellä on Starbucks, kampusravintola ja kaikenlaiset löhönurkat ja nojatuolirykelmät :) Ensi viikolla suunnataan tämän kerroksen kanssa keilaamaan vastapäätä asustavan RA:n Lucin piikkiin!
VastaaPoistaKuulostaa kivalta! Keilaradat sitten remontissa loppukevään :D.
VastaaPoistaHahhah, minähän olen oikea superkeilaaja!! Keilasin silloin Antinkin kumoon meidän toisilla treffeillä. Ja vain kerran olen viskannut palleron taakse päin! :D
Poista