torstai 19. helmikuuta 2015

Nauruhermoja kutkuttelevaa kulttuurinvaihtoa

Alkuviikko on ollut hyvin aurinkoinen ja koulutehtävien täyteinen. Auringon mukana saapuvat kuitenkin aina 20 pakkasasteen kieppeillä pyörivät lämpötilalukemat, joten eilen mittari näytti -22°C ja tänään näyttäisi olevan vielä asteen verran kylmempi. Aurinkoa on kuitenkin piisannut tänne tuloni jälkeen enemmän kuin mihin koskaan Suomessa olen tottunut, ja olenkin onneksi aina pitänyt enemmän kylmästä ja kirkkaan aurinkoisesta kuin leudosta ja harmaan pilvisestä säästä. Ulkona tosin ei tee mieli viettää enempää aikaa kuin on pakko näillä pakkasilla, eilen nimittäin palellutin poskeni marssiessani urhoollisesti 1,7 mailin mittaisen matkan pumppiin ja viime viikolla tarpoessani Snelling Avenuelta kampukselle jalkani jäätyivät reidestä varpaaseen asti tunnottomiksi pökkelöiksi.

Tällä viikolla olen palautellut sekä arkeologian toisen kotitehtävän, jota varten minun täytyi parissa päivässä lukaista Death by Theory -niminen kirja sekä vastata teosta koskeviin kysymyksiin. Opus oli virkistävää vaihtelua normaalisti hyvin standardina pysyvään oppikirjaformaattiin: teksti kun oli kirjoitettu fiktionaalisen mysteerin muotoon ja tärkeät arkeologiset käsitteet ja teoriat taitavasti punottu kerronnan lomaan. Maanantaisella arkeologian luennolla jatkoimme Artifact Story -nimisten harjoitustemme käsittelyä ja pääsimme kyselemään professorilta faktoja tai olettamuksia valitsemistamme esineistä, jotka jossain vaiheessa on kaikki löydetty arkeologisten kaivauksien yhteydessä ympäri maailmaa. Selitettyään juuri erään koristeelliselta sormukselta näyttävän artifaktin taustoja, professori siirtyi seuraavaan esineeseen ja totesi rehellisesti: "I don't know what the heck this was." :D Pääsin myös kokemaan leppoisan ja epävirallisen, kahdenkeskisen juttutuokion professorin kanssa luennon jälkeen.

Eilen aamupäivällä sain palautettua sosiaalipsykologian harjoituksen, jossa minun tuli ensin tehdä Police Officer's Dilemma -nimiseen ongelmaan liittyviä testejä verkossa ja sitten tulkita joitakin kysymyksiä samaista teemaa koskien. Ensi viikolla onkin ensimmäinen tenttini, sillä viestinnän professori on jakanut oppikirjamme luvut neljään eri osaan siten, että ensi viikon kokeessa tentataan ensimmäisten kolmen kappaleen sisältöjä. Kaikkien kouluhommien keskellä jouduin tekemään vaikean päätöksen ja siirtämään treenipäivät tällä viikolla myöhemmäksi.

Giddens Learning Centerin vanha kirjasto
Giddens Learning Center
Näkymiä pihalle GLC:stä

Jälleen kerran pääsin ihailemaan kekseliästä pöytäteknologiaa!
HIIIIIOP!
Tadaa!
Sosiaalipsykologian luokassa
Muistiinpanoja
Tiistaina juhlittiin Mardi Grasia, jonka koristelut täällä ovat hyvin karnevaalihenkisiä ja joka ei kyllä mitenkään muistuta laskiaisen juhlintaa Suomessa, vaikka kyseinen juhlapäivä kääntyykin wikipedian mukaan laskiaistiistaiksi :D Kyseessä on täällä värikäs karnevaaliajan huipennuspäivä.

Glitterimuffinssi jälkiruoaksi!
Emilyn kanssa meillä on jälleen ollut monia hauskoja hetkiä. Kukapa olisi itsekseen tajunnut, että englannin kielen sana "embargo", on toisin päin "o grab me"? :D Olen lisäksi päässyt tutustumaan mielenkiintoiseen välipalaan nimeltä "string cheese", joka kuulemma tuo aina Emilyllä lapsuusmuistot pintaan. Kyseessä on siis yksittäispakattu juustopötkylä, jonka toisesta päästä nyppäisemällä saa vedettyä irti koko pötkön mittaisia juustosuikaleita. Viikkoon on mahtunut myös muita makuelämyksiä: eilen Emily valmisti minulle lounaaksi elämäni ensimmäisen maapähkinävoi-hillovoileivän ja tiistaina pääsin vihdoin maistamaan huonetoverini hehkuttamia monster cookies -nimisiä keksejä päivällisen yhteydessä. Kulttuuria on jaettu myös toiseen suuntaan: voi sitä naurua ja hämmennystä, kun Emily sattui bongaamaan facebook feedistäni haalariasuisia opiskelijatovereitani!

En millään saanut selitettyä haalareiden ideaa siten, että viesti olisi mennyt perille: Emilyn mielestä tapa kuulosti ja näytti yksinkertaisesti äärettömän kummalliselta :D Vielä äänekkäämmän hekotuskohtauksen sain aikaiseksi kertomalla, että kyllä, opiskelijat sonnustautuvat näihin asuihin usein bileitä varten, kyllä, haalarit päällä voi oikeasti näyttää ihan hyvältä ja kyllä, tämä kaikki on suomalaisille aivan normaalia :D Ei, kyseessä eivät ole mitkään ulkohousut (tai "special pants", kuten Emily haalareita kutsui) ja ei, asuilla ei ole mitään yhteistä partiotoiminnan kanssa kenties merkkien ompelua lukuunottamatta. Kun vielä mainitsin, että haalareiden perusteella on helppo erottaa, mitä alaa vastaantulija opiskelee ja missä koulussa, Emily ihmetteli tämän tiedon tarpeellisuutta: Ahaa, siksikö asia on tärkeää tietää, että voi jo kaukaa kiertää tietyn alan opiskelijat? Että voi jo tuomita ennen kuin on edes tavannut ihmisen? :D Ei, ei, ei! Eräänä iltana taas pöyristytin Emilyä syömällä ananaspaloja suoraan säilykepurkista, eväs, josta yleensä nautin kera maitorahkan, mutta joka täällä saa kelvata sellaisenaan.
Maanantain lounas
Maanantain porkkanakakkujälkkäri
Kuvia maanantailta, joka on tähän mennessä ollut viikon ainoa pilvinen ja edes hiukan leudompi päivä
Manor Hall
Maanantain päivällinen
Leipää hillolla ja maapähkinävoilla!
Uusi tuttavuus, string cheese
Epämääräisestä ulkomuodosta huolimatta välipala oli ihan kelpomoinen ja juusto hyvin miedon makuista :D
Olen jo huomannut kampusasumisen hyödyt: täältä ei periaatteessa tarvitsisi lähteä minnekään, ellei haluaisi. Luennoille pyrin yleensä lähtemään 10 minuuttia ennen session alkua, mutta välillä matkaan tulee ponnahdettua vasta, kun kellon viisarit jo hipovat sitä hetkeä, jona professori ryhtyy selostamaan päivän aihetta. Joka kerta olen kuitenkin tähän mennessä ollut ajoissa, mihin taidankin panostaa entistä kovemmin jatkossa. Vaikka Suomessakin myöhästymistä katsotaan usein pahalla, niin silti käy usein niin, että puolet luokasta valuu vielä paikalle ensimmäisen puolen tunnin aikana luennon alusta. Täällä sen sijaan lähes kaikki istuvat jo paikoillaan 10 minuuttia ennen luennon alkua, eli silloin kun itse alan harkita alkavani siirtyä kohti oikeaa luokkaa :D

Olen oppinut viime päivien aikana käyttämään myös kampusmarkettia, jonka virallinen nimi on Leo's Corner ja epävirallinen C-Store. C-store on nimitys, jonka alkukirjain viittaa joko sanaan "convenience" tai "campus", mutta tämän ilmaisun purkaminen ei ollutkaan kuultuna aivan yhtä helppoa: elin nimittäin pari viikkoa siinä uskossa, että kampusmarkettimme on nimeltään Sea Store :D Julistin Emilylle eilen, että itse aion kutsua putiikkia sen oikealla nimellä Leon kulmaksi, johon Emily vain nauroi päälle ja totesi, että siinähän kutsut, kukaan kampuksella ei tule ymmärtämään, mistä puhun :D Etevää on, että voin käyttää meal planiini kuuluvia declining balance -dollareita myös kyseisessä paikassa (eli käytännössä marketissa shoppaaminen ei ole mitään minulta pois), jonka tuotevalikoima on kokoisekseen paikaksi loistava. Marketista löytyy ihan kaikkea koulutarvikkeista ja vaatteista pesuaineisiin, vessapaperiin, hygieniatuotteisiin sekä totta kai ruokaan, joka kattaa suurimman osan kaupan tarjonnasta. Pakastekaapeista näyttäisi löytyvän myös vaikka minkälaista pakastepizzaa ja tihrustellessani muita kylmässä säilytettäviä tuotteita, näin myös useita eri sushivaihtoehtoja.
Sisäänkäynti kampusmarkettiin (C-Store)
 
Herkkuja C-Storesta :)
Eilinen ruokani, jonka maksoin declining balance -dollareillani C-Storessa
Tiistain lounas
Sitten seuraavaan huomioon: paperiarkin koko. Tämä ei varmaankaan tule Kanadaan tai Jenkkeihin matkustaneelle (taikka muuten vain valistuneemmalle) yllätyksenä, mutta A4-kokoinen paperiarkki ei olekaan standardikoko kaikkialla. Päädyin googlailemaan aiheesta lisätietoa vasta eilen, vaikka teinkin järisyttävän huomioni jo Suomen maaperällä hakuvaiheessa. Opinpahan jälleen uutta: kaikkialla muualla maailmassa käytetään ISO 216 (A- ja B-koot) ja ISO 269 (C-koot) -standardeja papereiden kokojen määrittämisessä, kun taas Kanada ja Yhdysvallat, pääpoikkeuksina, määrittävät koot tuumina. :D Suomalaiset paperiarkit ovat siis sekä korkeampia että kapeampia kuin täällä, minkä vuoksi täkäläiset arkit eivät sovi esimerkiksi mukanani tuomiini muovitaskuihin, ellen taita sivusta suikaletta ensin pois.

Vessat: täällä ei juurikaan näe pöntön vesisäiliön päälle sijoitettuja nappuloita, vaan vessa huuhdellaan lähes poikkeuksetta jossakin pöntön välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta vivusta painaltamalla. Lisäksi se rako, joka jää vessakopin oven ja seinien väliin, on valtava. Ihan tosi, joka paikassa sama juttu! Eli mikäli joutuu odottamaan vuoroaan päästäkseen vessaan ja jono on suoraan vessan oven edessä, on koko letkalla melkoisen hyvät näkymät kopissa nököttävään, asioitaan toimittavaan henkilöön.
Jjep, suora näkymä!
Mielenkiintoinen työpaja olisi ollut tarjolla keskiviikkona :D
Emily ystävällisesti kiikutti tämän minulle siltä varalta, että olisin ollut kiinnostunut työpajasta
Viime viikon perjantaina reissuni Saint Paulin keskustan YMCA:lle ja takaisin oli kaikkea muuta kuin ihana, johtui se sitten kylmästä säästä taikka siitä, että oli perjantain 13. päivä. Ensin kipittäessäni Snelling Avenuen metroasemalle huomasin, etten yhtäkkiä pystynytkään löytämään bussi- ja metrokorttia mistään. Käänsin kaikki takkini neljä taskua ympäri (senkin, jossa on reikä ja jota olen välttänyt käyttämästä siitä lähtien, kun avaimeni sujahti vapauteen takkini huomasta), mutta ei, korttia ei löytynyt. Jouduin siis maksamaan kertalipun hinnan, joka ruuhka-aikoina on 2,25 dollaria. Nyt, kun tapahtumasta on kulunut jo lähes viikko, olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, että olen onnistunut hukkaamaan Go-To-korttini, jolla olisi yhä matkustanut 20 dollarin verran.

No, metroon päästyäni istahdin seinän viertä pitkin kulkevalle penkkirivistölle kylki menosuuntaan. Olen aina ollut altis matkapahoinvoinnille ja siinä vaiheessa, kun nousin kyydistä Union Depot -asemalla, olo oli hirveä. Pingoin täyttä juoksua YMCA:lle, sillä aseman kello kertoi minun olevan auttamattomasti myöhässä. Kivuttuani läähättäen kolmanteen kerrokseen, vatsassani pyöri yhä metromatkan jäljiltä. Suoraan vain pukuhuoneeseen ja seuraavassa hetkessä lastasinkin jo painoja ryhmäliikuntasalissa. Tunti sujui heikosta voinnista huolimatta hyvin, ja takaisin tulomatkalla sain juttuseuraa pariskunnasta, joka oli Coloradosta kotoisin ja parhaillaan lyhyellä visiitillä Twin Cities -alueella. Täällä monet paikalliset tuntuvat olevan hyvin tietoisia juuristaan, kenties syy on siinä, että suurin osa ihmisistä on tullut jostakin muualta viimeisten parin vuosisadan kuluessa. Pariskunnasta mies kertoilikin olevansa "suomalainen" viidennessä sukupolvessa, ja vaikutti olevan hyvin ylpeä alkuperästään :D

Pysähdyin Hamline Avenuen metroasemalla, kipitin kireässä pakkasessa ensin Targetiin ja sitten Cub Foods -liikkeeseen ruokaostoksille. Jatkossa yritän muistuttaa itseäni, että mikäli haluaa vain pikaisesti kipaista kaupassa ja jatkaa sitten matkaa kotiin, ei koskaan kannata astua sisään entuudestaan tuntemattomaan, jättimäiseen markettiin. Cub Foodsissa vierähtikin sitten hetkessä yli tunti, ja kun vihdoin ohitin University Avenuen ja Snelling Avenuen risteyksen jalat kylmästä kankeina ja ostoskassi kummassakin kädessä, kellon viisarit näyttivät jo puoli yhdeksää. Taistellessani tietäni yliopistolle läheisyydessäni tarpoi koko matkan ajan tyttö, joka vuoroin oli pari askelta edelläni ja vuoroin hiukan jäljessäni. Hauska sattuma oli se, että vihdoin kampuksen häämöttäessä näköpiirissä käännyimme kumpikin Englewood Avenuen kulmasta ja suunnistimme Manor Hallin oville. Paljastui, että emme ainoastaan asu samassa rakennuksessa, vaan myös samassa kerroksessa. :D

Tänään ajauduin hiukan kiusalliseen tilanteeseen uteliaisuuteni vuoksi. Skypeteltyäni tunnin verran Antin kanssa päivän luentojen jälkeen Manorin puupaneloiduissa aulatiloissa, törmäsin oveen, jossa oli kuva kahdesta suloisesta kissasta. Otoksen alla neuvottiin pitämään ovi kiinni, sillä tilaisuuden tullen huoneessa asustavilla eläimillä kuulemma on tapana vilahtaa salamannopeasti vapauteen. Uteliaana ja innoissani siitä ajatuksesta, että pääsisin silittelemään noita valloittavia otuksia, raotin ovea koputtamatta. Kävikin ilmi, että kyseessä ei suinkaan ollut mikään "tule tänne paijaamaan ihania kissoja" -huone, vaan jonkun oma asunto. Ei siinä vielä kaikki, vaan tämä joku istuskeli sohvalla katsellen televisiota ja käännähti ympäri kuullessaan oven avautuvan. Kissat singahtivat heti paikalle, ja nolostuneena ja anteeksi pyydellen selitin, että olin vain ollut tutkailemassa rakennuksen tiloja ja osunut ovelle kissakuvan vuoksi :D Toivottavasti en törmää kyseiseen tyttöön lähitulevaisuudessa, tuntui nimittäin melko kiusalliselta seisoskella siinä oven suussa, kun ensin olin innoissani pamahtanut sisään toisen asuntoon ilman minkäänlaista varoitusta.

Eilinen, hyvin viluisa kävelymatka YMCA:lle
Jos olette pohtineet, miltä Manor Hallin kolmoskerroksen käytävä näyttää, niin olkaapa hyvät :D
Kenties herkullisin ruoka-annokseni tältä viikolta!
Ja jälkkäriksi cupcake oreo-keksimuruilla :)
Huomenna vielä arkeologian luento, joka sisältää jonkinlaisia mielenkiintoisen kuuloisia Google Earth -harjoituksia, ja sitten viikonloppu! Ei niin, että suunnitelmat taaskaan olisivat erityisen jännittäviä :D Lauantaina ajattelimme Emilyn kanssa suunnata johonkin meksikolaiseen ravintolaan illalliselle. Nyt olen ensimmäistä kertaa lähdössä testaamaan kampuksen liikuntamahdollisuuksia, sillä lähellä sijaitsevat Y:t eivät täksi illaksi tarjoa mitään kovin mielenkiintoista. Joten täältä tullaan juoksuradat! :)

2 kommenttia:

  1. Leon kulmassa näyttää paikat olevan ojennuksessa ihan niinku meidän ass-marketissa :).
    Vaikuttavan näköinen tuo vanhan kirjaston sisäänkäynti!
    Hehhee....elukankuvat jos mikä saa houkuteltua sut uteliaisuuksissasi ihan hulluihin tekoihin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöööhh... :D :D Kissakyltti oli harhaanjohtava!! Ja niinpä, minustakin tosi hieno :) Leon kulmassa on kyllä kaikki aina siistissä järjestyksessä!

      Poista