Salmiakkia ja muita perjantaiherkkuja

Tänään heräsin puoli yhdeksältä siihen, että Emily tuli sisään huoneeseen hiukset märkinä. Sillä aikaa kun itse olin uinaillut autuaasti korvatulppieni suomassa rauhassa ja hiljaisuudessa, Emily oli ponkaissut ylös puoli seitsemän jälkeen ja ehtinyt jo suorittaa tunnin mittaisen uintitreenin kampuksen altaalla. Unohdin eilen mainita, että Emily iski viimein makean himossaan kiinni koto-Suomesta tuomiini tuliaisiin. Tyytyväisenä hän repäisi Fazerin salmiakki mix -pussin auki, pyöritteli hetken aikaa sormissaan salmiakkiruutua ja laittoi sen sitten varovasti suuhunsa. Olin jo aiemmin kertonut hänelle suomalaisesta salmiakista ja syistä, joiden vuoksi kyseinen herkku usein päätyy suomalaisten matkalaukkuihin tuliaisosastoon: ei-suomalaisten ensikohtaamiset tuon mustan makeisen kanssa näyttävät ainakin Youtuben mukaan olevan riemukasta katsottavaa.

En onneksi joutunut pettymään, sillä Emilyn alkaessa hitaasti mussuttamaan karkkia hänen ilmeensä muuttui nopeasti neutraalista erittäin huvittavaksi: tiedättehän, kun joku yrittää kohteliaisuudesta kovasti näyttää siltä, että uusi ruokatuttavuus maistuu erittäin hyvältä, vaikka oikeasti makuelämys olisi hyvin omituinen tai peräti kammottava? Sain hyvät naurut Emilyn viimeistellessä salmiakkiruutuaan hönkäillen, irvistellen ja vaivalloisesti pureskellen. Loppupussi taitaakin jäädä minun syötäväkseni, ellen sitten saa patistettua Emilyä nappaamaan salmiakkeja seuraavaan neulontakerhoon tai muuhun sosiaaliseen tapahtumaan muiden maistettavaksi. Muumikarkit ja Fazerin suklaat näyttivätkin sitten sopivan paremmin myös amerikkalaisille makunystyröille :D

Söimme Emilyn kanssa yhdessä lounasta puolen päivän maissa ja jälkiruoaksi täytin kipon vaniljasuklaapehmiksellä. Arkeologian luento hujahti ohi kovaa vauhtia, mutta opiskelijat sentään pysyivät paremmin perillä ajan kulusta kuin asiastaan innostunut professori. Minun kävi professoria kovasti sääliksi, kun hän sattumalta katsahti kelloon ja huomasi tunnin olevan jo pari minuuttia yliajalla: hän kun oli vasta päässyt materiaaleissaan suunnilleen puoliväliin ja oli juuri siirtymässä seuraavaan jännittävään aiheeseen. Myös ensiviikolle tarkoitetun kotitehtävämme palautus lykkäytyi, sillä professori ei ehtinyt antaa meille ohjeita tehtävää varten. Kun keskustelimme siitä, miten oikeiden arkeologien toiminta eroaa fiktionaalisten hahmojen, kuten Indiana Jonesin, seikkailuista, professori vielä erikseen varmisti, että myös minä suomalaisena tiedän kenestä elokuvasankarista on kyse.

Valoisan kampusravintolan jätti-ikkunat Snelling Avenuelle

Lukutuokio Anderson Centerin kolmannessa kerroksessa

Neljän jälkeen lähdin kävelemään kohti Snelling Avenuen metroasemaa tähtäimessäni taas yksi pumppitunti Saint Paulin keskustan YMCA:lla. Päästyäni lähelle asemaa huomasin metron lähestyvän ja pistin juoksuksi. Ehdin laiturille ajoissa, mutta kone, johon metro- ja bussikortti leimataan, oli epäkunnossa. Täällä sakot ovat todella kovat jos jää kiinni pummilla matkustamisesta (ja tarkastajia KUULEMMA on enemmän), joten missasin kyseisen metron yrittäessäni ehtiä laiturin toisessa päässä sijaitsevalle leimausautomaatille. Koska seuraavan saapumiseen oli kymmenisen minuuttia, kipittelin ajankuluksi seuraavalle asemalle ja nousin kyytiin sieltä. Pumppitunti sujui oikein mukavissa merkeissä ja yllätyin positiivisesti, kun tiistaiselta steppitunnilta tuttu ohjaaja Theresa veti treenin vielä vanhalla ohjelmalla eikä ollut vielä ehtinyt miksailla koreografioita. Minua yritettiin kovasti houkutella huomiseen lauantaiaamun steppiin, mutta ensinnäkin kolme pumppia ja yksi steppi taitavat tälle viikolle riittää ja toiseksi minun täytyisi ponnahtaa liikkeelle viimeistään puoli kahdeksan maissa ehtiäkseni tunnille.

Kotimatkalla hyppäsin kyydistä jo Hamline Avenuen metroasemalla ja pistäydyin Walmartissa ostamassa pyykinpesutarpeita, välipalaa ja hiukan viikonloppuherkkuja. Päätin kerrankin napata bussin Snelling Avenuen päästä kävelemisen sijaan - ei paras ratkaisu, sillä päädyin odottamaan bussia vartin verran ja olin lopulta myöhemmin perillä kuin olisin kävellen ollut. Odotellessani ahmaisin kaksi myslipatukkaa hirmunälkään. Huoneeseeni päästyäni päättelin Emilyn olevan ystävänsä Janen kanssa syömässä, sillä lattialla köllötti pari korttipakkaa ja jonkinlainen pisteidenlaskutaulukko. Ihan kiusakseni petasin tänään petini Emilyn poissaollessa, sillä hän kertoi katsoneensa ensimmäistä kertaa huoneeseen saapuessaan siistiä sänkyäni ja ajatelleensa, ettei kestä ihmisiä, jotka joka aamu tunnollisesti petaavat petinsä ennen päivittäisiin askareisiin ryhtymistä (koska silloin hänen petaamaton sänkynsä näyttää siististi pedatun rinnalla erityisen sotkuiselta ja räjähtäneeltä). Minä olin tietenkin juuri tuona päivänä siistinyt sänkyni vain siksi, että tiesin Emilyn olevan tulossa ja ajattelin tehdä hyvän ensivaikutelman järjestelemällä omat alueeni huoneesta ja sijaamalla ylävuoteeni :D Saimmekin juuri hyvät naurut, kun Emily palasi myöhäiseltä päivälliseltä ja syytti heti minua sänkyni petaamisesta.

Emily oli minusta äärimmäisen ylpeä huomatessaan että olin
kauppareissulla ostanut pussillisen maapähkinävoisuklaata :D

Hämmentyneitä hetkiä Walmartin piiiitkällä pyykinpesuainekäytävällä,
mutta sain kuin sainkin ostettua oikeat tuotteet!

Nyt onkin suihkun aika ja sitten hiukan kepeitä sarjoja Netflixistä! Ainakin tässä kerroksessa kaikkien naisten kylppärin kolmen suihkun vedenpaine on todella alhainen: vesi pikemminkin valuu kuin ryöppyää niskaan ja hiuksien kastumista saa odottaa tovin. Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä suurimmaksi osaksi auki, mutta ajattelin huomisen käyttää opiskellen ja pyykkiä pesten, sunnuntaina suuntaan ehkä toistamiseen oikein ajan kanssa Mall of Americaan!