Villi lauantai: pyykkäystä ja opiskelua

Lauantai sujui mukavan rauhallisesti opiskelun, skypettelyn ja pyykinpesun parissa. Puoli kahdentoista maissa kapusin Anderson Centerin portaat ylös kolmanteen kerrokseen, josta on parin päivän sisään tullut mieluisin opiskelupaikkani. Nojatuolit ovat mukavia mutta ryhdikkäitä ja suunnilleen perhepizzan kokoiset pöydät erittäin käyttökelpoisia: korkeus on jotakin normaalin työ- tai ruokapöydän ja sohvapöydän väliltä, ja jalka ei lähde levyn keskiöstä vaan yhdestä pisteestä ympyrän kehällä. Näin pöydän saa helposti aivan syliin asti tuolilla istuessa ja muistiinpanojen kirjoittelu ja alleviivaaminen helpottuvat huomattavasti! Ehkä hassua intoilla tällaisesta asiasta, mutta pidän todella omasta lukunurkkauksestani :D Lisäksi paikasta on hyvät näköalat kampusravintolan vilskeeseen, mutta suuret ikkunat vaimentavat kaiken melun ja kolmannessa kerroksessa vallitsee ihana opiskelurauha.

Salaattipitoinen lounas

Cappuccino

Näkymiä lukunurkastani

Päivällinen

Kuuden maissa Emilyltä tuli viesti, jossa hän kysyi, pihistäisikö minulle vaikkapa keksin päivälliseltä. Laskeuduin alas toiseen kerrokseen ja liityin hänen ja Mirandan seuraan syömään. Koska päivällisaika oli kohta ohi, nappasin myös jälkiruoan mukaan samalla kertaa ja JOUDUIN ahmaisemaan kipollisen jätskiä ennen varsinaista ruokaa :D En enää kavunnut lukulinnakkeeseeni vaan palasin Emilyn kanssa takaisin huoneeseemme. Kokosin kaikki pyykkini yhteen Targetin paperikassiin ja lähdin kellarikerrokseen kera pesuainepalleron. Olin jostain syystä hirmuinnoissani pyykkäämisestä toisin kuin kotona yleensä (Antti tietää sen kerran, kun aikuismaisesti heittäydyin selälleni lattialla makaamaan päästellen pitkiä, valittavia ääniä kun tajusin väsyneenä myöhään illalla, että pyykit olivat vielä koneessa ja ripustamatta) ja pontevasti kipittelin neljä kerrosta alas pyykkitupaan. Huoneessa oli todella kuuma eikä yksikään koneista ollut päällä.

Pyykkääminen on täällä superhelppoa (kuten koto-Suomessakin): täytyy vain heittää pyykit koneeseen ja pesupallero perään, valita pesuohjelma ja painaa start. Tämän jälkeen palasin takaisin huoneeseemme ja 25 minuuttia myöhemmin kävin heittämässä märät ja puhtaat pyykit pesukoneesta kuivausrumpuun kera valkoisen liinan, jonka on tarkoitus tehdä vaatteista hyväntuoksuisia ja poistaa sähköisyyttä. Valitsin kuivausohjelman ja painoin jälleen aloitusnappulaa. 45 minuuttia myöhemmin saavuin taas pyykkitupaan ja nostelin kuivat ja ihanan lämpimät vaatteeni rummusta. Huoneeseeni päästyäni hehkuin ylpeydestä ja itsekseni myhäillen niputin heti sukat pareiksi, nostelin pikkupyykit lipastoni vetolaatikoihin ja ripustin paidat henkarille. Miten vaivatonta, koko kevään aikana ei tarvitse taktikoida pyykkäysajankohtien kanssa ja miettiä, ettei jotakin vaatetta tai pyyhettä voi pestä mikäli sitä tarvitsee saman tai seuraavan päivän aikana, sillä kuivumiseen pitää varata vähintään vuorokausi aikaa. Nyt vaatteeni olivat kuivia ja puhtaita tunnin ja vartin kuluttua pyykkäyksen aloittamisesta!

Pyykkitupa!

Pyykinpesureissulla kohtaamaani käytävätaidetta: nokoset vai ei?

Joitakin hyvin omituisia lakeja

Ollaan ehditty vielä rupattelemaan Emilyn kanssa illan aikana, ja eniten hämmennystä sain aikaiseksi kertoessani aivan ohimennen, että Antti oli kutsunut pari kaveriaan kylään saunomaan ja viettämään lauantai-iltaa. Emily ei voinut uskoa, ettei Suomessa kyseisenkaltaista kutsua pidetä mitenkään omituisena ja että kyllä, saunassa istuksitaan alasti, jutustellaan ja ehkä toisinaan siemaillaan hiukan jotakin alkoholipitoista. Mitä siellä saunassa tehdään? Mitä hauskaa siinä on? Miksi alasti? Sain mahtavat naurut Emilyn yrittäessä käsittää suomalaista saunakulttuuria, sillä huomasin, että saunomisen idean selittäminen ymmärrettävällä tavalla tapaan perehtymättömälle ulkomaalaiselle on hyvin vaikeaa :D Tässä kaikki tältä erää, nyt kutsuu vielä Netflixin tarjonta ja sitten peti!