What's this called?

Alkuviikko on sujunut pääosin treenailun ja koulutehtävien parissa. Eilen istuin yhteensä kolmisen tuntia viestinnän ja sosiaalipsykologian luennoilla, ja tänään vuorossa oli jo neljäs arkeologian tunti. Sain viestinnän luennolla huomata jääväni ilmeisen helposti professoreiden mieleen ulkomaalaistaustani vuoksi: nimenhuudon aikana professori tähyili ympäri luokkaa jokaisen nimen lausuttuaan. Tämä toistui kaikkien muiden opiskelijoiden kohdalla, kunnes tultiin viimein aakkosten loppupäähän ja varauduin heilauttamaan kättäni läsnäolon merkiksi. Nimeni kohdalle tullessaan professori kuitenkin suuntasi suoraan katseensa minuun, nyökäytti ystävällisesti ja lausui nimeni toteavaan sävyyn :D Arkeologian luennoillakin professori oppi heti tunnistamaan joukon suomalaisvahvistuksen, ja nyt saan aina silloin tällöin vastailla joihinkin ”Entäs Suomessa?” -kysymyksiin.

Viimeksi mainittu professori on viimein tainnut sisäistää sen karun faktan, että kolmesti viikossa toistuvat kokoontumisemme arkeologisten aiheiden ääreen kestävät vain sen vaivaisen tunnin kerrallaan. Tänään nimittäin vauhti oli aikamoinen, ja muistiinpanoja sai ihan tosissaan raapustaa kovaa vauhtia tekstipitoisilta dioilta. Lounaalla liityin eräiden samassa kerroksessa asumuksessani Manor Hallissa asuvien opiskelijoiden joukkoon, ja jo tuntemieni Rachelin, Caseyn ja Tanyan lisäksi tapasin joitakin uusiakin tuttavuuksia.

Arkeologian luokkahuone

Sosiaalipsykologian luokkahuone

Huomatkaa pikkuruiset taittopöydät!

Opiskelun piristykseksi Caramel Macchiato

Tiistain päivällinen

Keskiviikon lounas

Eilinen loskakeli näkyi metrossa, kun stepin jälkeen
lähdin pääteasemalta Saint Paulista takaisin kampusta kohti

Täällä ilmasto on monella tapaa erilainen kuin Suomessa: päivät ovat huomattavasti useammin hyvin aurinkoisia ja taivas kirkkaansininen, mutta sää myös muuttuu nopeammin. Kun Suomessa iskee päälle sellainen loskainen, harmaa ja sateinen mössökeli, niin siitähän saadaankin sitten yleensä nauttia ainakin viikko tai kaksi. Tai jos sattuu olemaan kirpsakampia pakkasia, niin nekin usein jatkuvat muutaman päivän. Täällä taas maanantai oli kirkas, leuto ja aurinkoinen, eilen taivaalta tuli niskaan kaikkea mahdollista rakeista räntään ja vesisateesta lumipyryyn, ja tänään taas aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja tuuli oli jäätävä. Lähtiessäni käpöttelemään treenikamoineni YMCA:a kohti Emily rohkaisevasti huikkasikin ”Don't freeze to death!” Lisäksi hän hämmästeli tuulihousujani, ”Oh, you have that kind of jacket pants!” Termi ei siis todellakaan ole oikea englanninkielinen nimitys housuilleni, mutta Emilyn puolustus ”I don't know, I'm from Florida!” tepsi tässäkin tilanteessa ehtiessäni jo nauramaan kummalliselle ilmaisulle :D

Asuntolarakennukseni Manor Hall

Huoneeni sijaitsee tuossa tornissa, toinen ikkuna ylös päin ovesta
katsottuna! Ja tornin vasemmalla puolella oleva saman kerroksen
sivuikkuna tuo myös valoa meidän huoneeseen :)

Kävelymatka Y:lle

Kävelymatka oli kylmästä viimasta huolimatta mukava, kiitos lämpöisten varusteideni. Lähin YMCA on nyt muuttanut uuteen sijaintiinsa reilut puolisen mailia kauemmaksi, joten kävelymatkaa kertyy edestakaisin noin 3,2 mailia eli reilut viisi kilsaa. En kuitenkaan joutunut kävelemään takaisin, sillä minut pari kertaa aiemminkin kampukselle kuskannut Paige ja hänen miehensä David heittivät minut aivan Manor Hallin ovelle kotimatkallaan. Hiukan kyllä ihmettelin, kun YMCA:n ovista sisään astuttuani jostakin ponkaisi hymyilevä mies ”Hey, you must be Ella! I'm David, nice to meet you!” Hetken jo mietin, että miten nopeasti huhut uudesta suomalaisesta jäsenestä oikein kiirivät, kunnes David kertoi olevansa Paigen mies ja käyvänsä myös vähintään pari kertaa viikossa pumpissa. Minulla alkaakin olla jo tuttu useamman hengen treeniseurue kasassa, ja tänään minut esiteltiin vielä yhdelle naiselle, jonka tunnistin usealta aiemmalta tunnilta.

Mocha Frappuccino

Anderson Centerin Fireplace Lounge

Keskiviikon päivällinen: ensimmäistä kertaa päätin napata
lautaselleni pizzaa, koska kasvisversio näytti niin hyvältä!

Minun tulee usein pelattua Emilyn kanssa kätevää ”What's this called?” -peliä, jossa osoittelen tavaroita ympärilläni ja hän nimeää niitä minulle. Tällä viikolla olen oppinut muun muassa, että pipon tupsua kutsutaan pom pomiksi, ja kun yritin selittää lautasliinatelineen kyljessä näkemistäni mainoksista, Emily ystävällisesti oikaisi, että oikea termi on ”napkin dispenser” eikä ”paper machine” :D Hyvä yritys kumminkin! Paljon tulee vastaan sellaisia termejä ja ilmauksia, jotka kyllä tunnistan ne kuultuani (kuten napkin dispenser) ja tiedän mitä ne tarkoittavat, mutta joita itse en saa keskustelun lomassa päähäni. Tänään olin lähdössä lounaalle ja Emily totesi: ”I'm playing hookie today so I will have lunch a bit later”. Ensireaktio: ”What's hookie?? Some kind of game?” ja samassa ilmaisu muistui jostakin lukion englannin tunnilta: Emily ei suinkaan ollut aikeissa lähteä pelaamaan mitään mailapeliä, vaan jättämässä päivän luentonsa väliin. :D

Perjantaina on edessä ensimmäisen koulutehtäväni palautus, ja sainkin sen salilta tultuani ja päivällisen syötyäni viimeisteltyä ja printattua :) Tekstiä kertyi peräti yli kuuden sivun verran (täällä kaikkien palautusten tulee olla double-spaced eli rivivälillä 2), josta kolme sivua vie kulhon palasen ympärille kehittelemäni fiktionaalinen, Kambodzaan sijoittuva tarina. :D Olen oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni! Huomenna vuorossa pari luentoa ja illalla keilausta Manor Hallin kolmoskerroksen asukeista koostuvalla porukalla :)